Scariff Krust

Nimi: Scariff Krust "Scara"	Rotu: Connemara
Syntynyt: 03.09.2014	Omistaja, kotitalli: Faye VRL-11299, Krustpils Manor
Ikä: 12 vuotta (02/2026)	Ikääntyminen: Satunnainen
Sukupuoli: Tamma	Kasvattaja: Krustpils Manor, Latvia
Säkäkorkeus, väri: 144 cm, ruunivoikko	Rekisterinumero: VH25-035-0064
Painotuslaji: Kouluratsastus	Koulutustaso: Helppo A , 80 cm

~ * ~

Historia: Kuinka kaikki sitten alkoikaan...

Toisinaan mietin, oliko hyvä idea yhdistää hieman antisosiaalinen ja äreä ori ylipirteään elohiireen, kun lopputuloksena oli Scara: vielä kuusi kertaa emäänsä sosiaalisempi ja energisempi tamma. Tamman suhteen lähdettiin jalostamaan myös väriä, sillä toki värikeräilijänä toivoin, että saisin voikkogeeniä varsaan mukaan - onnekseni sain ja tammasta tuli kaunis ruunivoikko. Toivoin kuitenkin alunperin hyvin tasapainoista ja ehkä myös rauhallisempaa varsaa, mutta onneksi Scaran kanssakin on opittu toimimaan! Tavoitteena oli kuitenkin saada toimiva kouluponi, ja sen suhteen Scara on täyttänyt annetut raamit täydellisesti! Uskon, että oman kisauransa jälkeen Scara täyttää emänsä kengät jalostuksessa täydellisesti - toki orivalintojen suhteen täytyy olla tarkka, ettei tulisi käytettyä mitään yhtä energistä oria. En tiedä, mikä olisi lopputulos jos kaksi näin aktiivista ponia yhdistäisi ja varsasta tulisi VIELÄ energisempi?!

~ * ~

Scariff Krust, tuttujen kesken Scara, on ylisosiaalinen ja energinen kaveri, aivan kuten emänsäkin. Tammalla on huono tapa lietsoa energisyyttään myös muihin lähellä oleviin poneihin, joten Scara kavereineen on siis varsin hyperaktiivinen ponijoukkio. Tamma on perusluonteeltaan kuitenkin kiltti, vaikka virtaa on välillä liikaakin. Se on ihmisiä kohtaan ystävällinen, muita poneja kohtaan suopea, vaikka ei välillä läheistä tuttavuutta lähdekään tekemään. Kuitenkin tiettyjen ponien kanssa se on ylintä ystävää, ja vaipuu suorastaan apatiaan jos ei pääse esimerkiksi tarhailemaan kavereiden kanssa. Lyhyesti sanottuna, helppo tamma käsitellä kun vaan jaksaa katsella sen häsläämistä.

Hoitaessa Scara on kuin uhmaikäinen lelukaupassa. Kaikki kiinnostaa, kaikki on kivaa kunnes ei olekaan. Tamma tutkii harjapakin, hoitajan taskut sekä karsinan läpikotaisin vaikka olisi juuri viettänyt puoli vuorokautta siellä. Se jaksaa hetken aikaa nyppiä hoitajan hihaa ja hiuksia ja ylipäätään tehdä lähempää tuttavuutta, kunnes kyllästyy ja hyörii entistä enemmän. Omien hermojen säilyttämiseksi suosittelen laittamaan tamman kiinni - toki mielellään ketjuihin, sillä Scara on myös mestari avaamaan riimunnarusolmuja. Kerkeet kerran katseesi kääntää kun tamma on jo irti ja tyytyväinen suorituksestaan. Varustaminen sujuu pääosin hyvin, tosin tamman kanssa kannattaa suosia suojia pinteleiden sijasta - näihin elohiirijalkoihin on mahdoton pyörittää yhtään mitään, mikä vaatii enemmän kuin yhden kiepin ja teipin!

Ratsastaessa kannattaa varata ensimmäiset puoli tuntia hereille saamisen sijaan hidasteluun ja tamman saamiseen kuulolle. Scaralla olisi energiaa vaikka muille jakaa, ja usein jarrutkin alkuun hieman hukassa, joten näiden löytämiseen voi tovi vierähtää. Kun neitokaisen keskittyminen on sitten sataprosenttisesti ratsastajalla, voisi sanoa ihmeiden tapahtuvan. Kaahottavasta, hieman duracell-pupua muistuttavasta tammasta kehkeytyy varsin näppärän näköinen- ja oloinen kouluratsu, jolla on nätit, pitkät askeleet. Kauniit askeleet eivät kuitenkaan auttaneet suunnitelmissa saada tammasta vaativan B:n tasoinen, sillä Scaran aivokapasiteetti ei vain tuntunut riittävän kyseisen ohjelman koukeroihin, ainakaan kun ollaan kilpailutilanteessa. Kotona se toki suorittaa mallikelpoisesti vaikka mitä vaativan Ö:n liikkeitä, mutta kaipa sille jonkinsortin kilpailujännitys iskee, ja unohtuu ne vähätkin opitut asiat!

Maastoiluun Scara on hyvä seuralainen, etenkin jos mukaan ottaa sen tarhailuporukkaa - tosin tällöin ei kannata odottaa mitään rauhallista tätimaastoa, vaan enempi kiitolaukkakilpailua. Tamma on tyyppiä ‘kun vähän annat ohjaa niin mennään eikä meinata’. Toisinaan maastoillessa kauhukahva satulassa olisi tarpeen, mutta laukkaratsastajan elkein selässä kyllä pysyy kovemmassakin vauhdissa.

Scariff Krust on tarjolla jalostukseen.

o. Portlaw Krust, s. 27.09.2014, i. Lochlann Pembroke VIR MVA Ch, KTK-II
t. Sheelagh Krust, s. 06.01.2025, i. Clovercutt Secretly Cruel

~ * ~

Vauhdikas maastolenkki

En tiedä kenen mielestä oli hyvä idea lähteä tammaporukalla maastoon Scara etunenässä, ja etenkin minä itse tamman kyydissä. En muista milloin olisin viimeksi maastoillut, ja tiesinhän toki, että tammalla yleensä virtaa riittää, mutta ihan tässä mittakaavassa en osannut sitä odottaa! Lähdimme neljän ponin kanssa tallin nurkalta kohti merenrantaan vievää polkua, ja jo alkumetreillä Scara veti siksakkia, jotain laukan ja ravin sekaista askellajia. Kiristelin ohjia ja mietin, että mitähän tästä vielä tulee.

Onneksi meiltä ei ole pitkä matka rantaan, ja kun reitti loiveni, uskalsin antaa tammalle enemmän vapauksia, jonka se kyllä otti kirjaimellisesti ja pinkaisi samantien täyteen laukkaan. Koko muu kööri tietysti seurasi perässä. Kyllä siinä oli itsellä reisilihaksilla töitä kun koitti pysyä satulassa! Edes märkä hiekka ei tuntunut Scaran vauhtia hidastavan! Koko tilanne oli silti hauska, koska tammahan oli onnensa kukkuloilla - korvat tiukasti eteenpäin ja vailla epämukavuuksia! Lopulta vedimme rantaa ees taas muutaman kerran täyttä laukkaa, jopa kun muu porukka alkoi hyytyä, Scara vaan jatkoi! Paluumatka tallille meni onneksi jo vähän rauhallisimmissa merkeissä.

Onnistunut koulutreeni

Yhtenä keväisenä sunnuntaiaamuna, päätin ottaa hieman omaa aikaa ja treenata Scaran kanssa. Tamma oli kisauransa päätteeksi jäänyt vähän vähemmälle huomiolle ja saanut viettää talven tarhaillen, mitä nyt joku oli satunnaisia lenkkejä tehnyt sen kanssa. Kunnon koulutreeniä ei kuitenkaan oltu tehty herra ties milloin. Siispä, tartuin tuumasta toimeen ja päätin varata aamupäivän tamman ratsastamiselle. Kelikin oli hyvä, pikkupakkanen ja aurinko paistoi, joten mietin jopa ratsastamista ulkokentällä, joka oli pysynyt yllättävän hyvässä kunnossa talven sateista huolimatta. Tammahan oli hokitettu, joten sinällään mitään syytä maneesille ei ollut.

Olin miettinyt treeniä jo edellisiltana ja ennakoivasti jättänyt tamman talliin aamuheinien jälkeen. Siellä se karsinassa nyt odotti minua, hyvin kysyvän näköisenä ja hieman eroahdistusta kavereistaan potien. Tamma kuitenkin nopeasti hoksasi, mikä on homman nimi kun kannoin satulaa ja suitsia lähemmäs. Harjatessa olisi ehkä pitänyt laittaa Scara kiinni, mutta annoin sen hyöriä ja koitin toimia nopeasti. Sain kuin sainkin sille varusteet niskaan ja itselleni kypärän päähän ja ei kun menoksi.

Koska sää oli niin kertakaikkisen hyvä maaliskuinen kevätaurinko, päädyin kentälle. Nousin pukin päältä selkään ja jouduin jo siinä toppuuttelemaan tammaa, jolla menohaluja selkeästi riitti. Hyvä, että sain jalustimet säädettyä ja satulavyön kiristettyä kun se oli jo menossa! En tiedä olettiko Scara, että lähdemme maastoon, sitähän sen kanssa oli tehty nyt koko talvi, mutta ei se onneksi kovin pettyneeltä vaikuttanut vaikka kaarsimme kentälle. Jouduin varmasti ensimmäiset 20 minuuttia käyttämään ihan siihen, että keskustelimme tamman kanssa kumpi tätä tilannetta johtaa, ja mitä askellajia mennään. Pikkuhiljaa tamma alkoi venyä ja vertyä, ja jopa kuunnella ratsastajaansa, ja yhteinen sävel alkoi löytyä. Tein paljon pidätteitä saadakseni tamman todella kuuntelemaan, ja tämä oli se magic touch ilmeisesti, sillä Scara todella teki kaiken sen mitä halusin.

Uskalsin tarjota sille jopa hieman laukanvaihtoja parin askeleen välein - vaativimpia juttuja, mitä se kisaurallaan teki, ja niistäkin se suoriutui hienosti. Tammalta tuntui löytyvän puhtia puurtaa kunnolla ja kerkesin jo itsekseni miettiä, että pitäisi allokoida viikottainen aika tällaiselle - ihan omankin muistin virkistämiseksi! Suursiittolan pitäjänä sitä ei aika riitä yleensä mihinkään! Annoin tamman vielä treenin lopuksi juosta irtona kymmenen minuuttia ja se heittikin ihan hienoja pukkeja, selkeästi ilosta!

hevosen kuvat © Alexia Khruscheva
kyseessä virtuaalihevonen - this is a sim-game horse