Honeydale Barracuda

Nimi: Honeydale Barracuda "Barracuda"	Rotu: Connemara
Syntynyt: 12.08.2014	Omistaja, kotitalli: Faye VRL-11299, Krustpils Manor
Ikä: 12 vuotta (10/2025)	Ikääntyminen: Satunnainen
Sukupuoli: Ori	Kasvattaja: Honeydale Ponies
Säkäkorkeus, väri: 146 cm, km (rnvkko)	Rekisterinumero: VH14-035-0149
Painotuslaji: Kouluratsastus	Koulutustaso: Vaativa B, 80 cm

Myönnän, olin kuolannut Honeydalen poneja ikuisuuden - olihan tallilla tietynlainen maine connemarakasvattajana! Kun kasvattimyynti sitten aukesi, saatoin haalia itselleni useamman ponin kerralla... Nyt mentiin sekä määrä että laatu edellä! Barracuda valikoitui puhtaasti sukunsa perusteella. Molemmat vanhemmat olivat tasokkaita ratsuja, kantakirjattuja ja hyväsukuisia. Barracudan isän Artilleryn olin tavannut joskus näyttelyissä ja se oli kyllä upea ilmestys! Emässä ulkonäköä enemmän minua kiinnosti sen peri-irlantilaiset sukujuuret ja vahva koulupainotus etenkin emälinjassa. Lisäksi molemmat vanhemmat olivat jo ennestään jättäneet jälkeensä upeita jälkeläisiä, joten luotto myös Barracudan suhteen oli kova!

~ * ~

Honeydale Barracuda on yleisesti ottaen melko ristiriitainen kaveri, jonka ajatuksen juoksusta on hyvin vaikea ottaa selvää. Orin mieliala vaihtelee kuin murrosikäisellä konsanaan - välillä on kivaa ja välillä on vähemmän kivaa. Kun oria oppii tuntemaan, siitä pystyy jo päältä päin näkemään, milloin se on huonolla tuulella, jolloin sitä itsekin osaa käsitellä sen mukaisesti. Tämän herran kun päästää niskan päälle, ei tämä asettelu tule ikinä muuttumaan ja sitä saa sitten olla orin riepoteltavana loppuikänsä. Barracuda pysyy parhaiten hanskassa ronskilla kielenkäytöllä ja raipalla uhkailulla. Ei se onneksi päälle tule, mutta tykkää uhitella ja machoilla kuin mikäkin mafioso konsanaan.

Hoitaessa Barracuda on yhtä viekas kuin nimikaimansa, ja jos ei ole silmiä selässä - se pääsee varmasti yllättämään ja joko tuhoamaan jotain tai tekemään vaatemuotia hammaskalustollaan. Orin kanssa pääsee helpoimmalla kun lykkää sen kiinni molemmin puolin ja koittaa vaan kestää kaiken hyörimisen ja pyörimisen, sillä sitähän riittää! Barracuda inhoaa olla kiinni eikä se epäröi ilmaista sitä! Se on kuin ikuinen elohiiri ollessaan ketjuissa, ja niinpä ikiliikkuja on keksitty! Mitä ripeämpi sen hoitotoimissa on, sitä varmemmin omat hermot saa säilytettyä. Kavioita putsatessa kannattaa olla sukkela ja varovainen, sillä orin bravuuri on nostaa etujalat nopeasti niin ylös kuin se ikinä saa, ja jos siinä ei osaa varoa, saa usein kaviosta otsaan. Varusteiden laittokaan ei kuulu Barracudan suosikkeihin, ja se on erinomaisen taitava naksuttelemaan hampaitaan kun kuolaimia koittaa suuhun ujuttaa. Varma vinkki on sujuva huijaus ja huomion keskittäminen sekunnin sadasosaksi muualle.

Ratsastaessa ori on reipas (välillä vähän turhankin reipas). Sen ehdottomasti paras puoli ratsuna on sen kyky oppia ja sisäistää asiat nopeasti. Vaikka välillä tuntuu, ettei oria voisi vähempää kiinnostaa esimerkiksi laukanvaihtojen kertaaminen, se silti tuntuu salaisesti kiinnostuvan asiasta ja on innokkaan oloinen oppimaan uutta. Vaikeuksia tuottaa välillä pohjeapujen läpi saaminen sekä orin kovapäisyys - se kun päättää, ettei kentällä olevaan vesilammikkoon astuta, siihenhän ei sitten mennä. Ei olisi ensimmäinen eikä viimeinen kerta kun kentältä voi bongata yhden itsepäisen ponin toisen itsepäisen ratsastajan kanssa neuvottelemassa erinäisistä asioista. Pakko kyllä silti myöntää, että Barracuda on huomattavasti mukavakäytöksisempi selästä kuin maasta käsin, ja se on tällöin jotenkin helpompi handlata.

Ripeäjalkainen ori rakastaa maastoilua yli kaiken, etenkin jos matkaan saa kaverin. Barracudahan on äärimmäisen kilpailuhenkinen, ja jos maastossa tosiaan on matkassa seuraa, niin laukkakilpailut ovat aivan taattu etenemistapa. Maastoillessa ori ei juuri tunne askellajeja käynti tai ravi ja vaikka sen kokoamiskyky on äärimmäisen hyvää, on askellaji silti aina laukka. Onneksi orin kanssa ei tarvitse pelätä säikkymisiä tai äkkiliikkeitä, sillä se ei kertakaikkiaan kerkeä havainnoimaan ympäristöään maastokaveria lukuunottamatta - se tarkkailee herkeämättä vieruskaveria, milloin tämä kiihdyttää, jotta ori pääsee itse voitolle.

Honeydale Barracuda on tarjolla jalostukseen. Ori periyttää jälkeläisilleen hieman haastavan luonteensa lisäksi myös pyöreähkön rungon rakenteen. Usein sen jälkeläiset kuitenkin ovat nopeita ja innokkaita oppimaan.

t. Scariff Krust, s. 03.09.2014, e. Scarlet Venice
o. Honeydale Ironbay, s. 10.02.2015, e. Cavan Krust Ch, KTK-III

Klippaus ennen laatuarvostelua (teksti © VRL-09562)

Meitä tappijalkaisia ammattiratsuttajia ei vissiin liikaa ole, sillä Toivolan kartanon isännältä oli kyselty valmennuksia ja tietäisikö sopivia ponikokoisia ratsastajia valmistelemaan poneja Krustpils Manorin tiloihin Latviaan. Niinpä saavuin pariksi viikoksi kotisuomen tilaltani valmistelemaan poneja laatuarvosteluun. Lykkäsin vain ison matkalaukkuni ja elektroniikka reppuni minulle osoitettuun majoitustilaan jo on oletettavasti kartanon entinen vilja-aitta, mutta erittäin hyvin ja kotoisasti kunnostettu. Ainut suihkussa täytyy kuulemma käydä tallin puolella, mutta sinnekin matkaa on se muutama kymmen metriä.

Koska valmisteluihin kuuluu paljon muutakin kuin läpiratsastukset, niin huolehdin myös ponien siisteydestä ja autan klippauksissa. Nyt on vielä sopivasti aikaa ennen laatuarvosteluja. Lisäksi tekee oikeasti poneillekin hyvää, että niitä käsittelee joku muukin kuin vain tallin vakiohenkilökunta. Niinpä siis nappasin ruokataukoni jälkeen Barracudan karsinastaan, jossa se oli osan heinistä jo ehtinyt syödä. Osa heinistä oli varmuuden vuoksi jätetty heinäverkkoon karsinan ulkopuolelle, jos tarvitsee klippauksen aikana lahjontaa toki olin myös varautunut paksulla nahkariimulla ja pitkällä koulutusnarulla sekä valtavalla namipussilla.

Otin orilta kevyen loimen pois, sillä se oli eilen pesty ja nyt kuivuttuaan sillä oli pidetty jo ohutta takkia päällä. Harjasin orin rivakasti sekä puhdistin kaviot. Nopea tarkastelu ettei missään ole haavoja tai varsinkaan rupia mitä voisin repiä auki klipatessa. Sen jälkeen pieni klipperiin asettelu ja aloitan isommalla ns. karjanajokoneella, jossa on leveä terä ja se on nopea leikkaamaan. Ainut huono puoli on, että se on aika äänekäs. Barracuda ei kuitenkaan reagoinut koneen koskemiseen, eikä pahemmin ääneenkään, joten annoin sille palkaksi namin.

Edes omat ponini eivät käyttäydy näin hyvin klippauksen ensimmäisessä vaiheessa. Annoin orille kyllä taukojakin, mutta pääsin siirtymään kakkosvaiheeseen eli keksikokoiseen koneeseen, jolla viimeisten kropan ajan harjalinjan ja pääsen aloittamaan jalat sekä pään. Tämän koneen kanssa saman kaltainen aloitus eli tutustuminen äänen ja ei muuta kuin klippaamaan. Sain kropan viimeistellä kaikessa rauhassa, mutta kun aloitettiin päätä, alkoi herra selvästi kyllästyä. Sain vedettyä pikaisen "suitsirajan", mutta edes niskasiiliä ei saanut siistittyä siihen hetkeen. Ajattelin kokeilla jalkoja ja pääsin vain ulkopuolen isot lihakset. Ori oli selvästi kyllästynyt.

Nappasin narun ja käytin orin pikaisesti pihalla hieman naru väistöjä ja ihmisen tilan kunnioittamista, jonka jälkeen palattiin takaisin talliin. Jatkoin heti pään kanssa pienimmällä koneellani. Selvästi väistöt ja kunnioitusharjoitukset tekivät hyvää ori ei kokeillut rajojaan ja muutaman pään ravistelun komensin, niin sain ajettua koko pään ja jopa korvat. Ajattelin etten taistele jalkojen kanssa, vaan annan orille heinäverkon eteen ja jatkan jalkojen klippausta pienimmällä koneella. Tämä harhautustekniikka toimi ja sain ajeltua orin kaljuksi myös jaloista.

hevosen kuvat © T.T.
kyseessä virtuaalihevonen - this is a sim-game horse