Portlaw Krust

Nimi: Portlaw Krust "Portlaw"	Rotu: Connemara
Syntynyt: 27.09.2014	Omistaja, kotitalli: Faye VRL-11299, Krustpils Manor
Ikä: 14 vuotta (08/2026)	Ikääntyminen: Satunnainen
Sukupuoli: Ori	Kasvattaja: Krustpils Manor, Latvia
Säkäkorkeus, väri: 147 cm, ruunivoikko	Rekisterinumero: VH14-035-0239
Painotuslaji: Kenttäratsastus	Koulutustaso: Helppo A, 120 cm, 100 cm, helppo luokka

Portlaw Krust on luonteeltaan aivan emänsä Scariff Krustin vastakohta. Emänsä ollessa ylisosiaalinen ja äärimmäisen energinen tamma, on Portlaw taas nurkkaan vetäytyvä ja hieman nyrpeä ori, etenkin kotosalla ollessa. Yleensä orin perusilme muuttuu kun se viedään kisapaikalle tai näyttelyihin - yllättäen korvat alkavatkin olla hörössä ja ilme iloisempi. Kotona ori on kuitenkin melko masentuneen ja tympääntyneen näköinen lähes koko ajan. Mitenkään pahansisuinen se ei ole - se ei vaan näytä kiinnostuvan eikä innostuvan juuri mistään. Käsiteltäessä on muutama juttu, jotka täytyy orin kohdalla tietää, ja sitten yhteistoiminta sujuu ongelmitta. Ensinnäkin, ori talutetaan aina ketjunarulla, ei koskaan millään muulla virityksellä. Toinen vaihtoehto on sitten suitset nivelkuolaimella. Ori ei ryöstä taluttajan käsistä tai koikkelehdi minnekään sivuraiteille, mutta ori on aina ori, ja turvallisuuden vuoksi näin on toimittu. Toisekseen, orin omaa tilaa kunnioitetaan ja sen ilmeitä luetaan - kun ori alkaa olla ärsyyntyneen oloinen, se jätetään omaan rauhaansa mikäli vain suinkin mahdollista. Portlawista kyllä huomaa, milloin sen pinna alkaa olla täynnä. Se alkaa luimistella ja naksutella hampaitaan, ja tähän riittää helpottamiseksi oman tilan salliminen ja esimerkiksi orin jättäminen hetkeksi rauhaan.

Hoitotoimet Portlawin kanssa on helpoin hoitaa käytävällä ketjuissa, jolloin ori ei pääse vahingossa pyörähtämään ympäri. Kulkemiset orin ympäri kannattaa hoitaa etukautta, sillä toisinaan ori saattaa hieman nostella takajalkojaan epäilyttävästi. Tiettävästi se ei ole ketään potkaissut, mutta kertahan se on ensimmäinenkin… Ketjuissa Portlaw malttaa seistä paikoillaan, vaikkei se äärimmäisen innostunut harjauksista sun muista ole. Varusteet ori antaa laittaa pääosin ongelmitta, mutta suojien ja muiden jalkaan tulevien asioiden kanssa kannattaa olla sukkela - ori ei tykkää jalkojensa koskemisesta. Tämä on tuottanut haasteita myös kengittäessä, jolloin Portlaw meinaa laittaa pystyyn melkoisen kukkotappelun. Toistaiseksi orin kengitykset hoidetaan pienen rauhoittavan lääkkeen kera…

Ratsastaessa Portlaw on vauhtiin päästyään oikein miellyttävä ratsu, ja eri maata kuin maasta käsin. Alussa se toki saattaa hieman hangoitella vastaan - purra kuolainta ja vastustella pohjeapuja, mutta kun sen saa laskemaan päänsä pilvitason alapuolelle ja käyttämään takapäätään muuhunkin kuin sunnuntaijolkotteluun - alkaa treenistä tullakin jotain. Kenttäpainotteinen ori on ehdottomasti parhaimmillaan maastossa, jossa se pääsee käyttämään hyvää kestävyyttään. Vaikka luulisi orin olevan melko arka - sen perusluonteen huomioon ottaen - ei maastoesteillä mikään pelota Portlawia. Se menisi vaikka palavan renkaan läpi jos niin vaaditaan.

Rataesteet kuitenkin ovat eri juttu - jos siellä on pelottavia johteita tai muuten vaan jotain uutta ja ällistyttävää, saattaa olla, ettei ori hyppääkään. Se vaatii paljon kannustusta ja ohjausta ratsastajalta, ja toisinaan myös raipan käyttö on perusteltua kun vaikuttaa, että ori kieltää aivan syyttä suotta. On suorastaan ihmeellistä miten niin varmajalkainen maastoponi muuttuu tämmöiseksi arkajalaksi kun esteet vaihtuvat neljän aidan sisälle.

Kouluradalla Portlaw ottaa usein sen melko tympääntyneen ilmeen eikä ainakaan saa lisäpisteitä iloisuudesta! Koulupuoli on ehdottomasti sen mielestä tylsintä ikinä, ja koulutreeneihinkin sitä joutuu motivoimaan aikalailla. Vertyessään ja hyvinä päivinä sillä on ihan kivat askeleet ja se on kyllä perusasioissa ihan osaavakin, mutta näitä päiviä on valitettavan harvassa! Kenttäkisoissakin kouluosuus on yleensä se, mikä saattaa aiheuttaa orin kohdalla pisteiden tiputuksia.

Portlaw Krust on tarjolla jalostukseen.

~ * ~

Se on se kuuluisa Murphyn laki kun joku asia menee pieleen - kaikki menee pieleen. Tänään se nähtiin, kun päätin pestä Portlawin ulkona auringossa. Kaikki sujui hyvin siihen asti, kunnes vesiletku päätti elää omaa elämäänsä ja singahti maasta ylös kuin sihahtava kalkkarokäärme! Ori hyppäsi vähintään samanmoisen loikan ylös ja sivulle, ja sai itsensä riuhtaistua itsensä irti. Se jäi kyllä hölmistyneenä niille sijoilleen, mutta kun se oivalsi olevansa irti, se otti ritolat samantien.

Huutelin tallityöntekijöitä avuksi kun lähdimme jahtaamaan elämänsä onnellisinta aikaa elävää ponioria. Portlaw ei varmaan ikinä aiemmin ole karannut, ja nyt se todella nautti vapaudesta. Se käväisi nuorten orien tarhalla uhittelemassa, mutta kyllästyi nopeasti. Mietin jo kauhulla, oliko joku ulkoilevista tammoista kiimassa, mutta onneksi ei tainnut olla. Tammatarhaa päin ori kuitenkin suuntasi, ja sieltä portilta me parin muun työntekijän kanssa se bongattiin. Olikin sitten työn ja tuskan takana saada se kiinni! Lopulta kaurasanko teki tehtävänsä, ja ilmeisesti ruoka houkutti herraa enemmän kuin muutama daami.

Tästä viisastuneena, jatkossa suihkutan orin ketjuissa pesupaikalla.

Maastoesteiden hurmaa!

Kivan kesäisen päivän kääntyessä iltaan, ja sään viiletessä, päätin lähteä uhmaamaan omia ratsastustaitojani maastoesteradalle. Portlaw oli tähän hyvä ponivalinta, sillä ori on tunnetusti varmajalkainen ja innokas menijä maastoesteillä. Meiltähän löytyy Krustpilsistä yksi ainut maastoesterata, jonka varrella on eritasoisia maastoesteitä. Hieman hermoja kiristävän varustamisen jälkeen pääsimme matkaan tallin pihalta, kohti maastoesteradan alkua. Onneksi alkuun on kiva, viiden minuutin pätkä, jossa voi vetäistä hyvän alkulämmittelyn ennen ensimmäistä estettä.

Portlaw taisi kuin taisikin aavistaa, mitä tuleman pitää, sillä kierrokset olivat heti kaakossa. Ori ei meinannut malttaa ravata vaan ravi oli enemmän laukan ja käynnin ja muiden mahdollisten, eksoottisten askellajien sekoitusta. Välillä mentiin hienoa siksak-sivuaskellustakin. Alkulämmittelypätkä alkoi pian loppua kesken kun lähestyttiin ensimmäistä estettä. Onnekseni, tämä oli pieni ja matala tukki - helppo ensimmäinen este!

Ensimmäisen tukin ylitys meni kuin vettä vaan, ja siitäkös ori innostui. Sen korvat liimautuivat eteenpäin, ryhdikkyys kasvoi ehkä sata astetta, ja ori oli sataprosenttisesti kuulolla. Alkulämmittelyn tepastelut olivat poissa, ja ori kuunteli apujani kuin unelma! Polku jatkui selkeänä kohti seuraavaa estettä, joka oli jo hieman kookkaampi portti, jonka yli mentiin heittämällä! Pian saavuttiinkin jo vedelle, joka oli surukseni hieman kuivahtanut - kesä oli ollut kuuma ja kuiva, ja näemmä myös vesieste oli ottanut osumaa. Portlawia kuivuminen ei haitannut, se pinkaisi läpi ja jatkoi eteenpäin kohti bankettia, josta myös suoriuduttiin kunnialla. Vähän vauhdin hurmos jo hirvitti, mutta luotin kyllä sataprosenttisesti siihen, että ori hyppää eikä kiellä ja heitä minua pöpelikköön.

Samalla fiiliksellä vedettiin loppuratakin loppuun! Muutaman esteen kohdalla jouduin vähän himmailemaan ja ohjaamaan oria helpommalle esteelle - ei orin vaan minun vuokseni. Näissä kohtaa Portlaw vastusteli kuin kysyen, että mitä nyt oikein sekoilet. Huokaisin (helpotuksesta) kun käännyimme kohti peltoaukeaa, johon rata päättyy. Ori otti vielä kevyet loppulaukat pellolle, itsekin jo vähän hionneena ja viimeisteltiin lenkki käyntiin tallin läheisellä polulla kun ori viimein ymmärsi, että rataa ei todellakaan lähdetty vetämään uudelleen! Kyllä siinä allekirjoittanutta hapotti!

Erilainen estetreeni

Harhautin valmentajani Royn Portlawin selkään estetreeneihin itseni sijasta. Olin aivan kyllästynyt orin kenkkuiluun, enkä halunnut lentää enää kertaakaan kentän hiekkaan maaperää tutkimaan. Ori oli poikkeuksellisen paljon nyt kiellellyt rataesteillä, ja ainakin itseltäni oli huumori loppu. Maastoesteillä kieltelystä tai muistakaan ongelmista ei ollut tietoakaan, mutta kentälle mentäessä oli kuin koko poni olisi vaihtunut toiseksi!

Roy pyöritteli silmiään vielä alkulämmittelynkin aikana, ja ehkä hieman kateellisena katsoin kuinka helposti ja nopeasti hän sai orin kuulolle. Kokosin sillä välin pientä esterataa, pari kolme estettä ja yksi jumppasarja. Suht matalia, että ainakaan meno ei ylly liian kaahottavaksi. Hyvien lämmittelyiden jälkeen Roy alkoi ottaa jumppasarjaa ensimmäisiksi hypyiksi. Odotin kauhulla, kuinka hän kohta lentää komeassa kaaressa maahan, mutta mitä vielä! Portlaw meni jumppasarjan läpi kuin vanha tekijä! Roy jatkoi luonnollisella jatkumolla kohti muita esteitä, eikä niidenkään suhteen ollut mitään ongelmaa. Jäin suu auki tuijottamaan parivaljakon menoa. Ehkä vika sittenkin oli itsessäni… Roy myhäili tyytyväisenä orin selässä, ja aivan näytti kuin orikin olisi nauranut minulle!

hevosen kuvat © T.T.
kyseessä virtuaalihevonen - this is a sim-game horse