Scarlet Venice

Nimi: Scarlet Venice "Scarlet"	Rotu: Connemara
Syntynyt: 15.10.2013	Omistaja, kotitalli: Faye VRL-11299, Krustpils Manor
Ikä: 13 vuotta (10/2025)	Ikääntyminen: Satunnainen
Sukupuoli: Tamma	Kasvattaja: Venice, Saksa
Säkäkorkeus, väri: 143 cm, ruunivoikko	Rekisterinumero: VH14-035-0059
Painotuslaji: Kouluratsastus	Koulutustaso: Helppo A / 70 cm

Historia: Kuinka kaikki sitten alkoikaan..

Olen aina ollut värikeräilijä, mitä tulee poneihin, joten oli päivän selvää, että kun myytiin kaunista, ruunivoikkoa tammavarsaa, olin jo mielessäni ostanut sen, valinnut väreiltään mätsäävät varusteet sekä sisustanut sen palkintokaapin. Ja kaikki tämä jo ennen kun ostohousut oli kunnolla vedetty edes jalkaan! Tammavarsa oli myynti-ilmoituksen mukaan näytillä Saksassa, ja jouduin hieman hölläämään intoani ja soittamaan kasvattajalle ensin kuullakseni oliko varsa jo myyty ennenkuin varaisin matkat kohti Etelä-Saksaa. Yllätyksekseni tamma oli vielä myymättä ja viimeistään siinä kohtaa mentaalinen kassakoneeni teki 90-luvun ka-ching-äänen oston merkiksi!

Sinällään oli turhaa edes lähteä katsomaan maitovarsaa Saksaan, mutta kun jotain päätän niin näemmä se pitää paikkaansa. Siispä lähdimme luottoystäväni Reginan kanssa matkaan. Otimme reissun myös roadtripin kannalta, sillä mitäpä sitä muuta hevosihminen elämällään tekisi! Vajaan vuorokauden ajelun jälkeen saavuimme Veniceen - upea paikka ja paljon upeita hevosia tarhat pullollaan! Muistan bonganneeni tulevan ponini jo tarhasta ja pakotin Reginaa tekemään äkkijarrutuksen, jotta pääsisin ihailemaan varsaa lähempää. Toki en kehdannut sännätä oikopäätä vieraan tallin tarhaan, joten tyydyin ihailemaan tuota karvakorvaa aidan toiselta puolelta. Ei siitä kauaa mennyt kun pääsimme tallinpitäjän seurassa ihailemaan tamma ja varsa-kaksikkoa ihan lähietäisyydeltä! Pikkuvarsa vei sydämeni jo silloin eläväisyydellään!

~ * ~

Scarlet Venice on luonteeltaan äärimmäisen pirteä ja lähes ylisosiaalinen tamma. Se on aina joukon etunenässä tekemässä tuttavuutta kaikkeen uuteen ja ihmeelliseen eikä sitä pelota mikään. Tamma lähtisi varmasti vaikka ryöstäjien matkaan ilman mitään ongelmia jos sellainen tilanne tulisi vastaan. Todennäköisesti se saisi houkuteltua myös puolet muusta laumasta rosvojen matkaan! Energiaa ei myöskään neitoselta puutu, se on aina menossa eteenpäin kuin höyryjuna! Laitumella se harvoin jaksaa kököttää samassa nurkassa puolta minuuttia pidempään - tältä tammalta kyllä näkee ne hienot pukkisarjat ja upeat askellajit, ainakin tarhassa! Scarlet on myös hyvin sosiaalinen laumassa ja jaksaa viihdyttää muiden tammojen varsoja loputtomiin. Toisinaan henkilökunta miettii, onko tamma hieman yksinkertainen kun joskus hyvin simppelitkin asiat menee hölmöillen, mutta olemme tulleet lopputulokseen, että Scarlet on vaan ylitsepursuavan iloinen ja innokas kaikessa.

Hoitotilanteissa Scarlet haluaisi mielellään auttaa hoitajaansa eikä paikallaan seisoskelu kärsivällisesti muutenkaan kuulu sen sanavarastoon. Se mielellään levittää harjapakin sisällön ympäriinsä ja tutkii hoitajan taskut - ja kaikki tämä ensimmäisen minuutin aikana. Sitten sillä onkin hieman tylsää ja perinteinen hyöriminen alkaa. Jos sen pistää kiinni hoitotoimien ajaksi, alkaa protestiksi etujalalla kuopsutus - tosin sekin lähinnä korvat hörössä ja hieman höristen, kuin ilmoittaen että 'ethän unohda minua'. Tamma rakastaa saamaansa huomiota, mutta se näyttää sen toisinaan hieman hassulla tavalla aiheuttamalla hoitajalleen pienimuotoisen hermoromahduksen!

Ratsastaessa Scarlet on samanlainen töhötin kuin maasta käsiteltäessäkin. Ei auta vaikka miten paljon rautaa suuhun laittaisi, tamma painelee menemään kuin viitapiru eikä meinaa millään pysähtyä. Tämä pätee lajiin kuin lajiin, ja siksi onkin kannattavaa antaa tamman päästellä höyryt pois ennenkun lähtee tavoitteellisesti treenaamaan. Kouluradoilla (kun on vähän höyryilty ensin) tamman energisyys on edukseen, sillä se saa askeliinsa ihan erilailla tempoa ja näyttävyyttä kuin joku muu, joka ei aivan yhtä pirteä ole. Silti pidätteiden saaminen läpi saattaa toisinaan olla melkoista takkuamista, ja tammalla on toki tapana myös vetää liikkeet överiksi. Niinä harvoina päivinä kun sen keskittyminen koulutreeniin on täysi kymppi - siitä saa todella paljon irti, ja treenistä jää kaikille hyvä mieli! Niinä muina päivinä taas jää kyllä hyvä mieli, mutta myös hieman sellainen 'mitähän tässä tuli tehtyä' -fiilis.

Maastossa Scarlet tarvitsee ehdttomasti kaverin, jolla on samanlainen vaihde silmässä koko lenkin ajan. Tamma ei maastossa juurikaan jaksa himmailla eikä siinä oikein auta ratsastajalla muuta kuin istua kyydissä. Jos matkassa on mukana jokin laiskiainen, on se jätetty jo ensimmäisten kymmenen sekunnin jälkeen kauas taakse. Vauhtia on siis odotettavissa jos tallin pihasta kaarretaan maastojen puolelle, joten reittikin kannattaa valita sen mukaan! Yllättävää kyllä, tästä pikkutammasta löytyy tarmoa vaikka muille jakaa! Edes ylämäkilenkit eivät auta, sillä tamma kyllä jaksaa painaa vaikka jyrkkään mäkeen!

i. Cashlin Ailill conn, 144 cm, trn	ii. Cashlin Mac conn, 143 cm, trn (EVM)	iii. McAbee
		iie. Linnea
	ie. Cashlin Eileen conn, 140 cm, rn (EVM)	iei. Cashlin Llava
		iee. Easter
e. Rossmore Ruby Red conn, 145 cm, rnvkko	ei. Rossmore Ruben conn, 145 cm, km (EVM)	eii. Rubin
		eie. Caife le Bainne
	ee. Rossmore Tulip conn, 142 cm, rnvkko (EVM)	eei. Scraheen Ian
		eee. Narcisse

Scarlet Venice on tarjolla jalostukseen. Tamma periyttää jälkeläisilleen upean värinsä lisäksi myös hyvän rakenteensa Usein sen jälkeläiset ovat myös yhtä ylisosiaalisia ja superenergisiä kuten emänsä.

t. Shanahoe Krust, s. 13.05.2014, i. Breezy Brandon

Scarlet Venice kilpailee porrastetuissa kouluratsastuskilpailuissa.
VRL-profiili

Kouluratsastusjaos (KRJ)
kuuliaisuus ja luonne: 842.02
tahti ja irtonaisuus: 1256.54

Taso:

5/4

Läpiratsastus (teksti © VRL-09562)

Meitä tappijalkaisia ammattiratsuttajia ei vissiin liikaa ole, sillä Toivolan kartanon isännältä oli kyselty valmennuksia ja tietäisikö sopivia ponikokoisia ratsastajia valmistelemaan poneja Krustpils Manorin tiloihin Latviaan. Niinpä saavuin pariksi viikoksi kotisuomen tilaltani valmistelemaan poneja laatuarvosteluun. Lykkäsin vain ison matkalaukkuni ja elektroniikka reppuni minulle osoitettuun majoitustilaan jo on oletettavasti kartanon entinen vilja-aitta, mutta erittäin hyvin ja kotoisasti kunnostettu. Ainut suihkussa täytyy kuulemma käydä tallin puolella, mutta sinnekin matkaa on se muutama kymmen metriä.

Ensimmäinen ratsuni olikin hoitopaikalla jo suitsia vaille valmis, joten tervehdin hoitajia ja kyselin nopeasti tammasta. Samalla kun tarkastin nopeasti varustuksen, vedin kypärän päähän ja puin tammalle suitset sain riittävästi tietoa tammasta. Se on kuulemma aika intensiivinen välillä. Päätin, etten mene maneesiin vaikka tuulee vaan annetaan kaikki mahdolliset ärsykkeet tammalle. Ruunivoikko hieman tanssahteli kun kävelimme kentälle, mutta aika hyvin se kuitenkin asettui jakkaran viereen, josta kiipesin ratsaille.

Alkukäyntien aikana tammalla tuntui olevan miljoona jalkaa vatsan alla, mutta nolla kykyä kuunnella ratsastajan istuntaa. Ilman ohjastuntumaa oli kuin olisi puu pökkelön päällä istunut, joka ajelehtii virran mukana. Pää vain pyörii sen mukaan missä joku oksa liikahtaa tai puunlehti viipottaa tuulen mukana. Kun keräilin ohjaa tuntumalle jätin puolipitkät ohjat tarkoituksella en halunnut vaikuttaa vain suuhun vaan koko poniin. Mutta ohjien keräily sai poninkin muistamaan, niin tässä ollaan ihan töissä täälläkin hetkellä. Tein siirtymisiä ja taivutuksia oikeastaan pelkästään istunnalla. Pysähdyksiin tarvitsin alkuun paljon ohjastuntumaa, sillä Scarlet ei kuunnellut istunta-apuja ollenkaan. Hetken jo harkitsin, että otan satulan pois, mutta pidin kuitenkin pääni ja satulan.

No kun pääsimme kaikki askellajit läpi, niin alkoi olla enemmän kuuloa myös istunnalle. Avoimessa muodossa työskentelykin alkoi tuottaa tulosta ja tamma pysyi hyvin alla vaikka se oli aavistuksen kiireisen oloinen. Ajattelin ei se liike energia huonoa olo, täytyy vain ohjata se oikeaan suuntaan. No tehdäänpäs yksi kouluohjelma ihan huvin vuoksi testiluontoisesti. Muistan yhden ohjelman vaikka unissani ja se on FEI:n esiohjelma poneille, joten suoritetaan se nyt alta pois. Se on vaativahko ohjelma, mutta siinä on oikeastaan kaikki, mitä helppo A tasolla vaaditaan.

Olin kohtalaisen tyytyväinen poniin vaikka oikeastaan ensimmäisen kerran otinkin ohjastuntumalle ennen rataa. Suurin ongelma olikin yllättäen peruutuksesta raviin siirtyminen, se oli hidas vaikka tamma on reaktiivinen. Joten tein vielä loppuun muutaman pysähdys - peruutus - ja raviin tai laukkaan siirtymisen. Ihan viimeisenä ennen loppuraveja otin vielä uudelleen radan pätkän missä kohta on. Tamma pääsi loppuverryttelyn jälkeen hoitajan kanssa maastoon kävelemään.

Iloinen yllätys

Iloisuus oli siitä yllätyksestä kaukana kun eräänä tammikuisena aamuna kävelin ensimmäisten joukossa talliin ja avasin rehuhuoneen oven, josta löysin erään nimeltämainitsemattoman, ruunivoikon tamman ja aivan järkyttävän sotkun. Meinasin lentää selälleni sillä sekunnilla. Tamma vain hörisi minulle tervetuliaisiksi ja tuli välittömästi tutkimaan taskuni - niinkuin sitä raukkaa olisi nälässä pidetty täällä yltäkylläisyyden maailmassa! Patistin tamman vaan suoraan ovesta pihalle tietäen, ettei se kauhean kauas lähtisi - ja pääsin tutkailemaan sattunutta katastrofia.

Oli kuin itse hurrikaani olisi pyörähtänyt huoneessa ja heittänyt kaiken ylösalaisin. Miten yksi tamma saakaan noin paljon sotkua aikaan! Joka paikassa oli ruokia, rehupussit revitty auki ja levitetty ympäriinsä, ruokaämpärit hujan hajan ja useampi porkkanapussi rikottu ja porkkanat levitetty ympäri huonetta. Huokaisin syvään ja aloin siivoamaan - meillä olisi yksi tallillinen nälkäisiä ja yksi vähän vähemmän nälkäinen poni odottamassa!