Coolrimis

Nimi: Coolrimis "Rim"	Rotu: Connemara
Syntynyt: 01.06.2014	Omistaja, kotitalli: Faye VRL-11299, Krustpils Manor
Ikä: 10 vuotta (04/2025) (täytti 3v 01.07.2014)	Ikääntyminen: Satunnainen
Sukupuoli: Ori	Kasvattaja: Magdalena Coinneach, Irlanti
Säkäkorkeus, väri: 137 cm, ruunivoikko	Rekisterinumero: VH15-035-0036
Painotuslaji: Kouluratsastus	Koulutustaso: Helppo B, 70 cm

~ * ~

Rim on luonteeltaan helposti hermostuvaa sorttia. Ei tarvitse olla kuin pikkujuttu, joka menee metsään, on Rim on yhtenä hiilenä. Joskin sen 'hiiltyminen' on toisinaan melko humoristista katsottavaa - ori kun lähinnä vain ähisee ja puhisee kuin epäkunnossa oleva höyryjuna, eikä oikeasti edes näytä milläänlailla hermostuneelta. Lisäksi sen saa ruotuun yksinkertaisesti karjaisemalla orin nimen - kummasti unohtuu kaikki häslääminen.

Hoitaessa häslääminen oikein korostuu. Ori ei malttaisi seistä hetkeäkään paikoillaan vaan liikkuu kuin elohiiri ympyrää. Se haluaa olla mukana kaikessa, mutta ei jaksa liiallista paapomista tai räpläämistä ja myös kyllästyy yhtä nopeasti kuin innostuu. Lisäksi se inhoaa yli kaiken satulavyön kiristystä eikä kyllä epäröi näyttää nyrpeää naamaansa kun vyötä kiristetään.

Ratsuna Rim on hieman tasapainoton - sille yksinkertaiset pikkujututkin tuntuvat usein olevan aivan hepreaa. Lisäksi orilla kirjaimellisesti on todella huono tasapaino, eikä tarvitse olla kuin pieni epätasainen kohta kentässä niin ori on turvallaan. Esteille siitä ei ole - kouluunkin juuri ja juuri. Oikeasti ori olisi parempi puskaratsu - luojan kiitos sillä on hyvä suku, että sillä on sitten edes jotain jalostusarvoa jos se teloo jalkansa jollain maastoreissulla.

Coolrimiksen isä Imprimis on monipuolinen ori, joka on tunnettu tasaisesta ja varmasta luonteestaan sekä hyvästä ratsastettavuudestaan. Se onkin kilpaillut menestyksekkäästi helpoissa kouluratsastusluokissa, mutta sen kapasiteetti riittää myös esteradoille. Ori ei kuitenkaan ole startannut esteradoilla kuin satunnaisesti. Ori on periyttänyt jälkeläisilleen erityisesti hyvän työmotivaationsa ja kivat askeleet,, ja se onkin ollut suosittu jalostuksessa niin kotimaassaan kuin ulkomailla.

Isänisä Illucionist oli vahva, kestävä ja näyttävä ori, joka edusti perinteistä, irlantilaista connemaratyyppiä. Sen liikkeet eivät olleet suurimmat tai näyttävimmät, mutta sillä oli erinomainen hyppytekniikka ja se oli motivoitunut puurtaja sekä koulu- että esteradoilla. Jalostuksessa se tunnetaan luonteensa eteenpäin antajana: orin varsat ovat reippaita ja varmajalkaisia, ja monet niistä ovat päätyneet erityisesti junioriratsastajien käsiin sekä koulu- että estepuolelle.

Isänisänisä Headliner oli vankkarakenteinen, selkeästi urheilulinjaisempi ori, jolla oli kaiken lisäksi hyvä ja kestävä rakenne. Ori palkittiin paikallisissa näyttelyissä useasti, ja se kantakirjattiinkin. Onneksi ori myös periytti hyvää rakennettaan jälkikasvulleen. Isänisänemä Primed Star oli kaunis ja energinen tamma, hieman tanakampaa ja vanhempaa connemara-linjaa. Sillä oli kuitenkin kauniit askeleet, joiden myötä se pärjäsi kohtalaisen hyvin kouluradoilla. Tamma siirtyi jo nuorella iällä siitokseen hyvän sukunsa vuoksi.

Isänemä Titania oli pienikokoinen, mutta erittäin laadukas tamma, ja se olikin tunnettu myös temperamentisuudestaan sekä näyttävästä ulkomuodostaan. Se ei ollut helpoin ratsu, mutta taitavan ratsastajan kanssa se ylsi erinomaisiin suorituksiin. Pitkän kilpailu-uran jälkeen tamma siirtyi siitoskäyttöön, ja toimikin hyvänä emänä varsoilleen. Useat sen jälkeläisistä ovat perineet emänsä temperamenttisuuden, mutta myös hyvän ratsastettavuuden, ja niistä on tullut kelpoja kilpaponeja.

Isänemänisä Golden Lad oli värinsä ja tasaisen suoritusvarmuutensa ansiosta pidetty ori, joka kilpaili menestyksekkäästi kouluradoilla. Orista yritettiin saada myös hyppääjää ja sen myötä kenttäratsua, mutta ori ei kertakaikkisesti soveltunut lajiin, ja näin ollen sen kilpaura jäi kouluaitojen sisälle. Isänemänemä Hurricane Heartbreaker oli hiema haastava luonteeltaan, mutta hyvän sukunsa vuoksi, tammaa käytettiin silti laajalti jalostukseen. Sille valikoituikin usein tasapainottavia, järkeviä oreja astutukseen, ja näin ollen varsoista usein tuli suht käsiteltäviä yksilöitä.

Emä Tempest Grace oli pienikokoinen, mutta tarmokas tamma, jonka nätti ulkomuoto antoi paljon anteeksi! Se kilpaili lähinnä kouluratsastuksen helpoissa luokissa ja toimi monelle ratsastajalle opetusponina. Tamma oli toisinaan hieman haastava käsitellä maasta käsin, mutta ratsuna se oli kuin eri maata. Tamma jätti jälkeensä useita jälkeläisiä ja onneksi vain murto-osa niistä peri emänsä haasteet - suurimmasta osasta tuli helposti käsiteltäviä ja yhteistyökykyisiä varsoja.

Emänisä Twin Blues O’Malley oli karismaattinen ori, jonka kilpailunäytöt esteratsastuksen puolelta olivat vakuuttavia. Ori kilpaili pitkään Irlannissa ja Iso-Britanniassa poniluokissa aina 120 cm tasolle asti. Se oli erinomainen ja varmajalkainen hyppääjä. Se toi perimäänsä hyppykykyä ja ketteryyttä, mutta sen jälkeläiset ovat osoittautuneet myös toimiviksi kouluponiksi. Ori lopetettiin jalkavaivojen vuoksi parikymppisenä.

Emänisänisä Gordon O’Harley oli vanhan liiton ori, joka tunnettiin erinomaisesta rakenteestaan ja kestävyydestään. Se olikin rakenteeltaan melko muhku, ja liki työhevosmainen vaikka kooltaan pieni! Oria käytettiin jalostukseen erityisesti kun haluttiin hieman raskaampaa rakennetta ja vahvaa luustoa. Mikään kouluratojen rusettihai ori ei kuitenkaan ollut, joten jälkeläisnäytöt jäivät melko pieniksi. Emänisänemä Arabella oli suloinen pikkutamma, joka asusti pitkään paikallisella ratsastuskoululla ihan lasten ponina. Tamma oli luonteeltaan hurmaava ja äärimmäisen helppo käsitellä, joten se oli suosittu lasten keskuudessa. Tamma varsoi vanhoilla päivillään vain muutaman varsan - sitä käytettiin tuntiratsuna vielä yli 20-vuotiaanakin, sillä tamma oli erinomaisessa kunnossa.

Emänemä Scarlett Grace oli tyypillinen connemaratamma, joka teki pitkän uransa ratsastuskoulussa ennen siirtymistään jalostukseen. Sen suurin vahvuus oli ehdoton luotettavuus, jonka se myös periytti varsoilleen. Tamma oli suosittu valinta estetunneille, mutta oli myös tasainen suorittaja kouluradoilla. Se kilpaili tuntiratsastajien kanssa aina mestaruuksiin asti! Näyttelyitä tai muuta ulkomuotoarvostelua tamma ei koskaan nähnyt, eikä tuskin olisi siellä pärjännytkään - se oli ulkoisesti hieman honkkeli, melko pitkäjalkainen, mutta silti pieni ja tanakka. Moni epäilikin tammaa risteytykseksi, mutta papereiden mukaan se oli 100% puhdas connemara.

Emänemänisä Casual Riot oli vauhdikas ja hieman omapäinen ori, mutta myös äärimmäisen rohkea (toisinaan jopa turhankin rohkea!), ja tämän vuoksi orin uraksi valikoitui kenttäratsastus. Ehdottomasti heikommillaan se oli kouluradoilla, mutta sekä rataesteillä että maastossa se oli ihan ykköstykki! Ori oli nopea, mitään pelkäämätön ja ketterä ja voitti kertaalleen Irlannin ponien kenttämestaruudenkin! Ori on jättänyt jälkeensä varsoja, joista on tullut erinomaisia urheiluponeja. Emänemänemä Wendwood Rina on kuuluisan Wendwood connemara-siittolan kasvatteja ja kantatammoja. Se on rakenteeltaan kaunis ja siro, suvultaan hieno ja tunnettu. Tamma oli puhtaasti siitosponi, joka vietti elämänsä varsojaan kasvatellen.

~ * ~

Coolrimis on tarjolla jalostukseen. Ori periyttää jälkikasvulleen voikkogeeniä, joten sopivan tamman kanssa voi kikkailla kivaa väriä varsoille. Orin varsoista saattaa tulla hieman haastavia käsitellä, joten kannattaa valita hyväkäytöksinen ja ystävällinen tamma.

o. Ballycroy Krust, s. 05.10.2014, e. Bye Bye Birdie

Kouluvalmennus (valmentajana Jannica)

Kerrankin keli suosi ulkotreeniä, joten siirryimme tämän päivän tuttavuuden, Rimin, kanssa kentälle verryttelemään itsenäisesti, olin lupautunut orin kanssa valmennukseen muutaman muun ison ponin kanssa, koska orin kanssa oli jonkin verran ilmennyt ongelmia ryhmässä toimiessa, eikä omistajalla ollut aikaa nyt paneutua orin sielunmaisemaan tässä kohdin syksyä. Aurinko paistoi ja lämmintä oli häikäisevät viisitoista astetta, ei olisi parempaa syyspäivää voinut toivoakaan! Teimme muutamia itsenäisiä ympyröitä, voltteja, vähän väistöä sinne tänne ja muutamia siirtymisiä, ennen kuin valmentaja saapui kentälle. Hän tuntui olevan hyvällä tuulella ja jutteli niitä näitä samalla, kun valmistelimme poneja loppuun. Annoin pitkää ohjaa ja kerroin valmentajalle muutaman sanasen omista kokemuksista ja että ori oli minulle uusi tuttavuus. Hän näyttikin olevan jo tietoinen sen ongelmista ryhmätyöskentelyssä ja oli sitä silmällä pitäen miettinyt muutamia harjoituksia valmiiksi ohjelmaan. Rim vaikutti tosi reippaalta alkutehtävissä, mutta pysyi kuitenkin tosi tasaisena kädelle, taisi olla vähän vieraskorea, kun ensimmäinen näkemykseni oli siitä hyvin tasapainoinen ja mukava connemara.

Valmentaja kehui huomaamattomia apuja ja muistutti, että ori sai työskennellä koko selän läpi ja tekemään asiat loppuun saakka. Oli tosi hyvä, että kerrattiin tänään vähän jo opittuja perusjuttuja, kertausta ei koskaan voinut olla liikaa omasta mielestäni. Työskentelimme tänään paljon ympyrällä pareittain keskittyen siirtymisiin, asetuksen vaihtoon sekä puolipidätteiden tärkeyteen. Lopputunnista otettiin puomin avulla muutamia laukanvaihtoja, jotka sujuivat kömpelöltä Rimiltä yllättävän hyvin, vaikka ensimmäisillä kerroilla se meinasikin seota jalkoihinsa täysin. Ihan vieras tehtävä ei kuitenkaan orille näyttänyt olevan ja se pääsi hyvin ideaan mukaan muutaman kertauksen jälkeen. Toinen suunta oli laukkatyöskentelyssä selvästi vaikeampi Rimille ja lupasinkin ensi ratsastuksella panostaa siihen enemmän itsenäisesti. Myös ravissa huomasin vähän vinoutta ja toispuoleisuutta etenkin asettumisessa ja taipumisessa, joten laitoin omistajalle vinkkinä vielä viestin loppuun, että ori kannattaa varmaankin hieroa jossakin kohden, kun on seuraavan kerran sellainen tulossa.

Kouluvalmennus (valmentajana Jannica)

Itsenäisessä verryttelyssä koetin tänään panostaa Rimin kanssa viime valmennuksessa huomattuihin vaikeisiin asioihin orille ja yritin saada sitä myös taipumaan ja asettumaan ravissa paremmin ottamalla mukaan kolmikaarista ja muunlaisia kaarevia uria. Teimme tänäänkin valmennuksessa tehtäviä ympyrällä, tällä kertaa meitä oli vain kaksi, joten molemmat menimme omalle ympyrälle treenaamaan valmentajan jäädessä meidän väliimme tarkkailemaan ratsukkoja. Teimme ravaamisen jälkeen laukkatehtäviä ympyrällä ihan perusasetuksista siirtymisiin sekä keskilaukassa yritimme saada poneja vähän enemmän etenemään ja takaosan töihin rehellisesti. Ympyrätyöskentelyn jälkeen siirryimme takaisin käyttämään koko kenttää hyväksi ja teimme laukkaympyrän, jonka jälkeen siirrettiin harjoitusraviin ja tultiin pituushalkaisijaa pitkin ravissa suoristuksen jälkeen pohkeenväistöä uralle, jossa otettiin hetkeksi siirtyminen käyntiin ja jatkettiin kevyttä ravia taas keskiympyrälle.

Välillä otettiin myös pysähdyksiä ravista ja siirtymisiä, jos toinen ratsukko sattui juuri olemassa väistön osuudella. Rim oli tosi hyvin kuulolla ja totteli apuja hyvin, sen mielenkiinto oli selvästi helpompi pitää yllä tehtävässä nyt kun ei ollut useampaa ratsukkoa valmennuksessa. Rimillä oli tänään lennokkaat askellajit, edelliskertainen valmennus oli selvästi saanut sitä letkeämmäksi ja etenkin keskiravi ja -laukka sujuivat tänään paljon paremmin kuin edellisellä kerralla valmennuksessa. Saimme paljon kehuja myös valmentajan suunnalta tasapainoisesta menosta ja hyvästä peräänannosta, johon Rim asettui kuin itsestään, kuten pitää tietenkin ollakin, kun avut ovat ratsastajalla kunnossa ja ori sai työskennellä rauhassa edeten. Loppuraveissakin orin ravi oli tosi rytmikästä ja matkaavoittavaa, eikä väsymisestä näkynyt vielä merkkiäkään, vaikka olimme treenanneet jo liki puolitoista tuntia alkuverryttelyt mukaan lukien.

Halloween-kisat (kirjoittanut Jannica)

En osaa sanoa mitä ihmettä oli mun päässäni liikkunut, kun olin lupautunut Rimin kanssa estekisoihin naapuritallille. Ori ei rehellisesti päässyt yli edes männynkävystä maastolenkillä, mutta puomitreenistä innostuneena olin ilmoittanut meidän omistajan kannustuksella pienimpään luokkaan. Mitään estetuntiahan ei tietenkään ollut kannattanut ennen tätä urakkaa kokeilla ensin, mitäs sellaisella tekisi, jos poni kerran selviäisi 70cm radasta hengissä. Kiristin ennen verryttelyä turvaliivin niin kireälle kuin se meni, se jotenkin loi turvaa, että tästä ehkä selvittäisiin edes jollakin tavoin kunniaa menettämättä. Verryttelyssä oli lähes koko tienoo poniratsastajia, joten ainakin koon puolesta sovimme joukkoon kuin nenä päähän. Pikkutytöt kentän laidalla ihastelivat useampaa kimoa connemaraa, niitä tuntuikin riittävän tässä pikkuluokassa. Olin jättänyt Rimin pitkän harjan letittämättä, joten se tietenkin sopivasti laineille laitettuna herätti myös ihastusta ratsastaessani ohitse. Ihan liian pian oli meidän vuoromme ja tuntui kuin isokin perhoslauma olisi seurannut perässä radalle.

Esterata aukeni eteemme ja voin kyllä rehellisesti sanoa, etten ollut eläessäni nähnyt noin kammottavaa rataa, kirjaimellisesti! Sillä koko rata oli koristeltu halloween-teemaisesti.
"Tämä tästä vielä puuttui", totesin Rimille, kun käänsin sen ympyrälle ja nostin laukan.
Koko rata oli sujunut kohtalaisen hyvin, luulin siihen kuuluvan yhdeksän estettä, kunnes kauhukseni huomasin maalilinjan jälkeen esteen numero kymmenen, siinä kohtaa kyllä jo mietin pakenevani paikalta. Onneksi mukava tuomari antoi meidän vielä hypätä tuon viimeisen esteen koulutusmielessä, vaikka meidät hylättiinkin yhden esteen puuttuessa. Olin kuitenkin ollut orin suoritukseen enemmän kuin tyytyväinen ja olisin koska tahansa voinut osallistua sen kanssa uudelleen (pieneen) estekisailuun.

hevosen kuvat © Valeria Korothevich
kyseessä virtuaalihevonen - this is a sim-game horse