Oakby Athea

Nimi: Oakby Athea "Athea"	Rotu: Connemara
Syntynyt: 16.05.2018	Omistaja, kotitalli: Faye VRL-11299, Krustpils Manor
Ikä': 10 vuotta (täyttänyt 4 v 16.07.2018)	Ikääntyminen: Satunnainen
Sukupuoli: Tamma	Kasvattaja: Matilda Oakby, Iso-Britannia
Säkäkorkeus, väri: 142 cm, ruunikko	Rekisterinumero: VH18-035-0207
Painotuslaji: Kouluratsastus	Koulutustaso: Helppo A / 60 cm

  09.12.2018 Ratsuhevosten laatuarvostelu
  Quality (62,222 %)

~ * ~

Historia: Kuinka kaikki sitten alkoikaan...

Oakby Athea päätyi ensin Fernwehiin ja sieltä sitten Krustpilsiin ihan sattumalta. Olin kiertämässä Irlannin pikkutalleja ihan muissa asioissa, kun erään tallin pihalla minua vastaan tallusteli ruunikko tamma, jonka tunnistin connemaraksi. Tamma näytti olevan omalla jaloittelukierroksella sillä pihalla ei näkynyt ristin sielua. Onneksi oltiin aivan keskellä ei mitään, joten esimerkiksi liikenteen häiriöksi vapaana käyskentelevästä tammasta ei olisi. Kaiken onneksi, se oli äärimmäisen kiinnostunut minusta ja määrätietoisesti käveli suoraan luokseni, ja työnsi päätään minua vasten. Hämmennyin hetkeksi tästä kiintymyksen osoituksesta, kunnes arvasin, että tamma varmaan ymmärsi, että taskussani saattoi olla jotain herkkua. Kannan mukanani yleensä aina vähintäänkin paria porkkanaa tai leivänkannikkaa. Arvelin tamman olevan lähtöisin pihasta, josta päin se tuli, joten lähdin taluttamaan sitä näppärästi otsatukasta kohti piharakennusta.

Päästyäni pihaan, pienen, kivitalon ovi kävi ja pihalle säntäsi noin kuusissakymmenissä oleva rouvahenkilö puuskahtaen:
“Taasko se karkasi! Ihan mahdoton tamma, ei pysy hetkeäkään minkään aidan takana!”
“Tuli tuolla tien alussa vastaan”, vastasin nauraen kun nainen laittoi tammalle riimua päähän.
“Vasta viisi minuuttia sitten laitoin sen ulos ja tässä sitä nyt ollaan! Et haluaisi connemara-tammaa ostaa?” nainen kysyi vitsillä, tietämättä, että minä juuri olin oikea henkilö vastaamaan tällaisiin kysymyksiin kun olin aina ostohousut jalassa hevoshommissa. Juteltiin aikamme ja selvisi, että ruunikko tamma oli naisen (joka esittäytyi minulle Matildaksi) oma kasvatti, nainen oli muuttanut Englannista Irlantiin muutama vuosi sitten tamma mukanaan, ja sen jälkeen ongelmat alkoivat. Nyt Matildan oma terveys reistaili ja vaikka hän ei tammasta haluaisi luopua, ei muita vaihtoehtoja tuntunut löytyvän. Matilda kertoi jopa harkinneensa tamman lopettamista. Pitkän kahvittelun päätteeksi, päädyimme tekemään sopimuksen, jossa tamma muuttaisi minun hoiviini ja rouva voisi käydä sitä katsomassa ihan milloin itse haluaa. Ja niin minä taas lähdin hevonen mukanani kierrokselta, jossa ei alkujankaan pitänyt shoppailla mitään…!

~ * ~

Athea on vekkuli tamma, jonka kanssa ei elämä pääse käymään liian tylsäksi. Melkoisen houdinin leiman otsaansa saanut ruunikko tamma on mestari karkaamaan käytännössä mistä vaan. Tamma tykkää niin sanotusti kokeilla rajoja, ja jos jostain voi karata, se karkaa. Pihapiiristä se ei kyllä poistu ja se antaa mielellään kiinni, mutta ihan kaikille helpompaa olisi jos tamma vaan ulkoilisi pihassa irti. Irti se on kuitenkin hetkinen sen jälkeen, kun sen jonnekin telkeää. Toistaiseksi ei ole vielä löytänyt Athean kestävää tarhaa, josta tamma ei karkaisi. Kiltti ja ystävällinen tämä tamma kyllä on - se antaa tehdä itselleen kaiken, mitä keksiä voi eikä tunnu ärsyyntyvän tai ahdistuvan mistään. Se tulee toimeen kaikenlaisten ihmisten ja hevosten kanssa enkä ole sen ikinä nähnyt nostavan metakkaa. Jos ei siis lasketa tamman mestarillisia karkausreissuja niin tässä on oikein näppärä ja kiva tamma!

Hoitotoimissa Atheaa on turha sitoa kiinni - ei se pysy kiinni kuitenkaan. Tamma on mestari avaamaan solmuja, ovia, naruja ja kaikkia muita mahdollisia virityksiä, joilla se olisi saatu pysymään jossain hetki kiinni. Onneksi tamma on hoitotoimissa äärimmäisen rauhallinen ja tyytyväinen, eikä sillä silloin olekaan kiire minnekään. Se nautiskelee harjauksesta, auttaa suitsimisessa avaamalla suunsa valmiiksi kuolaimia varten ja nostaa kaviot kiltisti joko kengittäjää tai kavion putsaajaa varten. Satulavyötä kiristäessä saattaa toinen korva hetkeksi kääntyä taaksepäin, mutta siinä kaikki. Athea soveltuu hyvin myös aloittelijoiden tai lasten hoidettavaksi, sillä se omaa myös erinomaisen tilannetajun, milloin kuuluu käyttäytyä oikein ekstrahyvin.

Athea on koulutettu koulupainotteiseksi jo ihan sukunsa perusteella, mutta tammasta olisi kyllä saatu varmasti myös näppärä esteponi niin halutessaan. Kuitenkin, lähinnä kouluratojen sisäpuolella pyörinyt tamma on luonnollisesti omimmillaan kouluaitojen sisällä ja sileän ratsastuksessa. Tammalla on pehmeät ja miellyttävät askeleet istua ja se on ylipäätään melko helppo ratsastaa. Athea tarjoaa helposti niin sanotusti mutkat suoriksi, eli vaikka ratsastaja ei täydellisesti osaisi jotain, tamma korjaa loput ja suorittaa tehtävät mallikelpoisesti. Se on yleensä aina reipas ja innokas töihin, ja motivoitunut myös oppimaan uutta. Tamma sopii erinomaisesti myös aloittelevien ratsastajien ratsuksi.

Esteitä tamma tykkää hypätä, ja varmaan nauttisi myös kilpailemisesta. Athea on jossain määrin kilpailuhenkinen tamma, sillä se kyllä ymmärtää milloin ollaan kisoissa ja milloin kotona, ja kuinka eri asiat vaikuttavat. Näppärä ja nopeajalkainen poni on hyvä pikkuesteille ja kääntyykin suht sujuvasti tiukoissakin paikoissa. Käytännössä ratsastajan tarvitsee vain istua mukana. Kuitenkin, Athean kanssa on painotettu kouluradoille, joten estehyppelöt ovat jääneet sivurooliin ja hauskaksi harrasteluksi.

Myös maastoilusta ja maastoesteistä tamma nauttii, ja yleensä maastossa riittääkin vauhtia vielä ekstrapykälän verran. Tamma on varmajalkainen maastoponi, ja sen kanssa voi napata matkaan kaveriksi jonkun vähän aremmankin hevosen. Athea ei tunnu pelkäävän tai säikkyvän mitään. Se saattaa kyllä tuijotella korvat hörössä kummallisia juttuja, mutta ei tee täysstoppeja tai vaihda lennosta suuntaa uuden asian kohdatessaan. Tamman kanssa on ihan virkistävää maastoilla kun lenkit on yleensä aina vauhdikkaita ja hauskoja!

Lastaushommissa Athea on ihastuttavan helppo siihen asti kun kopin ovi pistetään kiinni. Tamma kävelee ongelmitta mille tahansa lastaussillalle, tarvittaessa vaikka takaperinkin! Se viihtyy kopissa tai rekassa moitteitta, mutta saattaa aiheuttaa ihmisille harmaita hiuksia esimerkiksi vaihtamalla suuntaa kopissa. Vaikka sen ei uskoisi olevan edes mahdollista, Athean kanssa kaikki on mahdollista. Kisapaikoilla tamma tarvitsee narun perässä roikkujan koko ajaksi, sillä muuten se lähtee tekemään maastotutkimusta omin luvin, ja saattaa näin ollen aiheuttaa paheksuntaa muissa kilpailijoissa.

Oakby Athean suku on varsin ruunikkopainotteinen - sillä taitaa olla vain ihan kourallinen sukulaisia, jotka olisivat muuta kuin ruunikkoja väriltään. Ainakin lienee selkeä, mikä väri on periytynyt sujuvasti sukupolvelta toiselle. Koulupainotteisuus on myös se juttu tässä sukutaulussa, sillä suurin osa poneista on vähintäänkin startannut koulukilpailuissa, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

Emä Kilronan Andalee oli nätti tamma, jonka minäkin kerkesin vielä nähdä sen ollessa elossa. Siro ja hyväluustoinen, hyvin punertavaan vivahtava ruunikko poni oli menestynyt myös näyttelyissä ja kantakirjattukin II-palkinnolle Irlannin tamma- ja varsanäyttelyissä. Tamman jälkeläiset olivat haluttuja, sillä se periytti hyvän rakenteensa lisäksi myös hyviä käytöstapojaan ja helppoa käsittelevyyttään. Andalee kilpaili nuorempana muutaman vuoden ajan epäaktiivisesti koulukisoissa, toisinaan sijoittuen paremminkin. Tamma kerkesi saada elinaikanaan viisi jälkeläistä, joista Athea on yksi. Valitettavasti tamma menehtyi vasta 15-vuotiaana ähkyyn.

Emänisä Ramelton Axelrod, myöskin punaruunikko väriltään, oli näyttävä ja melko massahtava ori. Se ei ainakaan saanut miinuspisteitä puutteellisesta orileimasta, sillä tästä orista huokui orimaisuus kauas! Ori oli jo nuorena melko haastava käsitellä, eikä mikään kaikista tasapainoisin ori - se aiheutti omistajalleen harmaita hiuksia muunmuassa karkaamalla (liekö Athea perinyt karkurikykynsä emänisältään?) ja hakeutumalla muiden orien läheisyyteen haastamaan riitaa. Tuntui, ettei mikään naru tai este sitä pidätellyt - aina se pääsi irti. Juuri hankalan luonteensa vuoksi, oria käytettiin lopulta jalostukseen varsin vähän, vaikka rakenteensa ja ratsastettavuuden puolesta se olisi ollut haluttu siitosori. Hyväkäytöksisten ja tasapainoisten tammojen kanssa siitä saatiin kuitenkin ihan kelpo jälkikasvua aikaiseksi. Ori lopetettiin lopulta käytösongelmien pahennuttua sen ollessa 12-vuotias.

Emänemä Kilronan Neale oli myös yksi kuuluisan Kilronan-siittolan kasvatteja, aivan kuten kaikki jälkeläisensäkin (kuten myös Kilronan Andalee). Connemaran kansallispuiston liepeillä sijaitseva suursiittola oli kuuluisa hyvin menestyneistä jälkeläisistään ja huolellisesta kasvatustyöstään, ja olivat kai saaneet tästä useamman palkinnonkin. Merkityksellinen kasvatustoiminta päättyi kuitenkin muutama vuosi Andaleen syntymän jälkeen omistajien raha-ongelmiin. Punaruunikonkimo Neale oli kompaktin kokoinen ja varsin kultainen tamma, joka jätti jälkeensä kourallisen haluttuja ja tykättyjä varsoja. Neale kilpaili nuoruudessaan aktiivisesti koulukisoissa ratsastajansa Liamin kanssa, aina Liamin ponivuosista aikuisikään saakka. Sittemmin Liam on vaihtanut ponit puoliverisiin, kuten arvata saattaa, ja Neale siirtyi oloneuvokseksi varsojaan kasvattamaan. Neale lopetettiin vanhuuden vaivojen lisääntyessä 26-vuotiaana, varsin kunnioitettavassa iässä.

Isä Oakby Ares on myös Athean kasvattajan, Matilda Oakbyn kasvatteja ja itseasiassa rouvan ensimmäinen virallinen kasvatti. Rouva päätti ryhtyä kasvattamaan poneja sukunimellään, joka vallan mainiosti soveltuukin ponien kasvattinimeksi. Ares oli Matildan omien sanojen mukaan hänen silmäteränsä ja upea ori, jota on edelleen ikävä. Isokokoinen, tummanruunikko ori oli yllättävän hyväkäytöksinen oriksi. Se oli lahjakas kouluratsu, ja rouva Oakby vuokrasikin sitä muutamalle paikalliselle nuorelle ratsastajalle kilpailukäyttöön, menestyksekkäin tuloksin. Ori voitti kertaalleen jopa connemarojen kouluratsastuscupin vaativan B:n luokassa, ja pääsi myös hyvin arvosanoin kantakirjaan Englannissa. Ares oli menestyksensä myötä haluttu siitosori, ja astui luomuna lukuisia paikallisia tammoja. Yhden vuoden ori astui myös isommalla oriasemalla, ja pakastesperman myötä orin jälkeläismäärä kohosi kiitettävään, liki sataan varsaan. Rouva Oakby joutui kuitenkin lopettamaan orin surullisin mielin sen ollessa 20 vuotta - orin jalat olivat menneet sen verta huonoksi, ettei ollut järkeä antaa Areksen kärsiä enempää.

Isänisä Athenos, upea kokomusta, iso ori oli varmasti yksi Englannin tunnetuimmista connemaraoreista siihen aikaan. Musta ori päätyi moneen kertaan myös valtakunnallisten hevoslehtien kanteen ja julisteisiin ja saattoi koristaa nuorten heppatyttöjen seiniä upeissa kuvissaan. Athenos ei ollut helpoimmasta päästä käsitellä - se oli melko tulinen tapaus eikä tullut hyvin toimeen miesten kanssa, jostain kummallisesta syystä. Siksi orin lähipiiri koostuikin pääosin vahvoista hevosnaisista, jotka olivat tottuneet käsittelemään machoilevia ponioreja. Ykköspalkinnolla kantakirjattu, ja kouluratsastuksen laatuarvosteluissa laajalti palkittu ori oli haluttu siitoskäytössä, ja periytti noin puolelle varsoistaan upeaa mustaa väriään. Ori lopetettiin vanhuuden vaivojen vuoksi kunnioitettavassa 28 vuoden iässä.

Isänemä Wexford Millie oli hyväpäinen, muttei järin nätti, mustanruunikko tamma. Melko pienikokoinen, hieman hontelorakenteinen ja romuluinen tamma korvasi ihanalla luonteellaan puuttuvaa ulkonäköään - tamma oli pikkutyttöjen suosikkiponi kautta aikojen, ja äärimmäisen hyvä emä varsoilleen. Tammaa käytettiin muutaman kerran koulukilpailuissa, ja esteilläkin, mutta vaikka halukkaita ratsastajia oli jonoksi asti, omistaja linjasi tamman ulos kilpailuista ja keskittyi siitosuraan. Se toisaalta olikin hyvä veto, sillä tamma jätti jälkeensä lukuisia, toinen toistaan upeampia ja hyväkäytöksisiä jälkeläisiä, ja näin ollen jatkoi hyvää sukuaan. Millie siirrettiin 10-vuotiaana pois Irlannista Englantiin jatkamaan siitosuraansa, ja siellä se viihtyikin aina kuolemaansa asti.

~ * ~

Oakby Athea on tarjolla jalostukseen. Tamma periyttää jälkeläisilleen ruunikon värinsä lisäksi siroa rakennettaan ja erinomaista luonnettaan. Sen varsoista tulee yleensä hyvin vähällä käsittelyllä todella ihmisläheisiä poneja.

o. Fern Abbán, s. 10.08.2018, i. Iosaf Champion
o. Fern Marvin, s. 09.10.2018, i. Ashford Reamon KV-II
t. Fern Athena, s. 08.12.2018, i. Barlestone Mickey

Show Pony Circuit profiili: SPC-MR1-3023 yhteispisteet: 900 p. 23.12.2018 Novice Performance Pony (Driving) 04.03.2019 Novice In-Hand Show Pony

Ai se sujuu näinkin?

En olisi tammaa ‘ostaessani’ uskonut, millaisen shown se laittaa kotimatkalla pystyyn. Lastasin tamman ongelmitta Irlannissa, kasvattajansa Matildan pihassa. En uskonut kun Matilda varoitteli, että tamma osaa olla ovela. Naureskelin vain ja ajattelin rouvan olevan hieman väsynyt ainaisiin karkureissuihin. Sidoin Athean kiinni koppiin, jätin sille vettä ja heinäverkon ja tuplavarmistin vielä kaikki ovet ja muut, että kaikki varmasti on kiinni. Ja niin hurautin autolla matkaan Matildan vilkuttaessa taustapeilissä.

Useamman tunnin ajamisen jälkeen päätin pysähtyä paikalliselle huoltoasemalle nappaamaan itselleni vähän purtavaa, ja ehkä jaloittelemaan tammaa parkkiksen viereisellä nurmikolla. Kävin ensin huoltsikan sisällä ostamassa itselleni eväät ja tammalle pussillisen porkkanoita, kun jo takaisin tullessa huomasin, että nyt on jotain pielessä. Olin jättänyt kopin takaluukun yläosan auki, jotta ilma kopissa vaihtuisi. En olettanut näkeväni tästä luukusta mitään, sillä kyydissäni oli reilu 140 senttinen ponitamma, mutta väärin olin olettanut. Luukusta minua tuijotti ruunikon tamman pää, korvat pystyssä ja iloisesti höristen kun kävelin kohti autoa. Muutama muu ohikulkija oli pysähtynyt tapahtumaa ihmettelemään. Heitin eväät maahan ja avasin välittömästi takarampin vain nähdäkseni viuhahduksen kun tamma pinkaisi ohitseni nurmikolle. Jäin hölmistyneenä tuijottamaan tilannetta - mitä ihmettä oikein tapahtui?

Athealla ei ollut aikomustakaan lähteä kolmea metriä pidemmäksi autosta. Se söi tyytyväisenä heinää, ilman riimua tai mitään varusteita muiden ohikulkijoiden kuvatessa sitä puhelimillaan. Tamman taakse kiinnittämäni ketju oli avattu ja tamma oli myös riisunut itse itseltään riimun, joka roikkui nätisti siinä kiinni olleen narun jatkona. Pyöritin päätäni ja mietin, että ehkä Matilda ei sittenkään ollut niin väsynyt kuin kuvittelin vaan oikeassa varoitustensa kanssa. Nappasin tamman kiinni ja vilkuttelin puhelimille samalla kun lastasin tammaa takaisin koppiin.

Onnistunut koulutreeni

Suurtallien omistajana harvoin kerkeän itse ratsastaa hevosiani, mutta nyt olin päättänyt ottaa siihen aikaa. Kesä oli tullut Latviaan ja kelit sen kuin paranivat, joten päätin tehdä kunnon hikitreenin kentällä Athean kanssa kouluratsastuksen merkeissä. Sietää itsekin vähän verestellä muistia, miten nämä hommat taas toimivatkaan.

Treeni ei alkanut järin sujuvasti, sillä en meinannut löytää tammalle varusteita lainkaan. Ilmeisesti tallityöntekijäni olivat järjestäneet satulahuoneet uusiksi, ja varusteet olivat aivan eri paikoissa kuin viimeksi (vuosi sitten). Aikani paikkoja koluttua, kuitenkin onnistuin löytämään suitset ja satulan, joissa luki tamman nimi, joten pääsin vihdoin hommiin. Ongelmattoman satuloinnin ja suitsimisen jälkeen, talutin tamman kentälle ja ponkaisin selkään.

Athea oli heti työmoodissa ja vertyi nopeasti alkulämmittelyn aikana. Itse sen sijaan tunsin olevani kuin rautakanki tamman selässä - viimeisestä ratsastuksesta oli hieman aikaa… Tamma ei tuntunut välittävän säätämisestäni vaan suoritti nätisti kaikki annetut tehtävät ja kuviot. Kiitin onneani, että Athean askellus on pehmeää, sillä tamman ravi oli ajoittain niin lennokasta, että takapuoleni olisi ollut kovilla hieman pomppivammassa ravissa. Laukka oli ihanan pehmeää ja pyöreää, ja olisin voinut jatkaa laukkailua koko loppupäivän. Treenin lopuksi tehtiin vielä loppuverkka ilman satulaa (kun aikani yrittämisen jälkeen sain ponkaistua itseni selkään ilman jakkaraa). Veikkaan, että minulle tuli enemmän hiki kuin Athealle, jolle tämä treeni oli yksi monista.

hevosen kuvat © Fee Fotografie
kyseessä virtuaalihevonen - this is a sim-game horse