Urian R.

Perustiedot

Nimi:	Urian R.	Rotu:	Friisiläinen
Syntymäpäivä, ikä:	05.11.2014, 14-vuotias (02/2026)	Sukupuoli:	Ori
Ikääntyminen:	Satunnainen	Rekisterinro:	VH15-040-0034
Väri, säkäkorkeus:	Musta, 163 cm	Painotus:	Kouluratsastus
Omistaja:	Faye, VRL-11299	Koulutustaso:	Vaativa A
Kasvattaja:	Stoeterij Radewijk, Saksa	Kotitalli:	Stoeterij Radewijk, Saksa

Historia

Urianin kohdalla saa olla ylpeä! Ori on ensimmäinen Stoeterij Radewijkiin syntynyt friisiläisvarsa (tai varsa ylipäätään!). Kun friisiläiskasvatusta lähdettiin pistämään aluilleen tallilla, oli tuolloin valittavissa ainoastaan ulkopuolisia oreja, sillä omat orit olivat vielä aivan liian raakoja, jotta niitä voitaisiin harkita jalostuskäyttöön. Nyt toki tilanne on eri, mutta Urianin emälle Renatelle katseltiin vierasta oria juuri näistä syistä. Oriksi valikoituikin Bastiaan - kookas ja jykevä friisiori Nouvion Acresista. Näyttävä ori oli luonteeltaan myös helppo, joten varsasta toivottiin helppoa ja kivaa käsiteltävää, ja myöhemmällä iällä myös pätevää kouluratsua.

Kun varsa sitten syntyi, juotiin tallilla shampanjat uuden kasvatustyön aloituksen kunniaksi. Oli päivänselvää, että syntynyt varsa jäisi kotitallille jatkamaan sukulinjojaan ja aikanaan ehkä myös toimimaan tallin kantaorina. Urianiksi ristitty varsa ei ollut mikään helppohoitoisin, mutta sen kanssa pärjättiin, ja onneksi iän myötä käytös hieman helpottui ja rauhoittui.

Luonne

Urian on ori isolla O:lla ja kuuluu kyllä tallin äänekkäimpään hevosjoukkioon. Herra ilmaisee mielipiteensä asiasta kuin asiasta varsin kovaäänisesti eikä suotta pidättele kapasiteettiaan tässä asiassa. Ori saattaa myös aivan yllättämättä avata ääntään, joka usein aiheuttaa hoitavassa henkilökunnassa vähintään pitkäaikaista tinnitusta ellei jopa pysyviä kuulovaurioita. Kuulosuojainten käyttö orin kanssa ei ole lainkaan liioiteltua. Muuten Urian on ihan kohtalaisen ok käsitellä - se ei pure eikä potki, ja sen ainut machoilu onkin juuri tätä kovaäänistä kiljumista ja itsestään ilmoittamista. Taluttaessa se on toisinaan hieman hasardi, joten suosittelen lämpimästi ketjunarua tai ihan suitsia. Isokokoinen ori kun päättää lähteä tammatarhalle vähän vilkaisemaan, niin siinä ei pelkkä naru auta yhtikäs mitään.

Ennen orin hoitamista, kannattaa opetella orin perusrutiinit, jonka jälkeen kaikki sujuu huomattavasti helpommin. Ja toki muistaa ne kuulosuojaimet! Urian on helpoin hoitaa karsinassa - siellä se häseltää huomattavasti vähemmän, etenkin jos edessä on syötävää tai karsinan pohjalla on heinänkorsia etsittäväksi. Tällöin oria ei välttämättä tarvitse laittaa edes kiinni. Mikäli sapuskaa ei ole, kannattaa ori pistää löysään naruun karsinan kalteriin, jolloin se pysyy likimain paikallaan. Urianin varustamisessa ei ole yleensä mitään ongelmia - se antaa laittaa suitset päähän ilman vastalauseita, ja satulavyönkin voi kiristää jo valmiiksi. Ainut asia, mistä se ei hoitaessa liiemmin innostu on kavioiden putsaus - siinä voi joutua muutaman kerran kyselemään, että josko nostaisit jalkaa.

Ratsuna Urian on helposti kuumuvaa, mutta myös nopeasti innostuvaa sorttia. Ori on usein ensimmäiset kymmenen minuuttia varsin vauhdikas, ei niinkään kuulolla ja melkoinen häseltäjä. Usein tässä kohtaa treeniä tai kisasuoritusta se on myös hyvin äänekäs, ja vähintäänkin häiritsee kaikkia muita samalla kentällä olijoita hirnahduksillaan. Sen kanssa pitää alkuun haeskella (toisinaan pitkäänkin) yhteistyötä ja sitä pientä motivaattoria, jolla orin saa työskentelymoodiin sekoilun sijasta. Kun tämä moodi sitten löytyy, orista kuoriutuu varsin pätevä kouluratsu. Sillä on pehmeät, lennokkaat liikkeet ja etenkin keskiravi on hyvinkin näyttävää. Laukka on pyöreää ja eteenpäin vievää, mutta kuitenkin hyvin koottavissa. Kokoamisissa ori sitten loistaakin. Sillä on uskomaton kokoamiskyky, eikä se tarvitse suuria apuja toteuttaakseen ratsastajansa visiot. Ylipäätään ori toimii yhteistyökykyisenä varsin pienillä ja huomaamattomilla avuilla - liian lennokkaat liikkeet ratsastajan osalta tuntuvat sitä enemmän häiritsevän.

Orin kanssa maastoilu on hieman päivästä riippuvaista. Välillä se on loistava idea, ottaa rentouttavat loppukäynnit tallin lähiympäristön metsissä, mutta toisinaan se on suorastaan katastrofaalinen ajatus. Jos orin kanssa lähtee vain maastoilemaan, kannattaa ainakin alkuun valita reitti, jossa on pitkä ylämäki heti alussa, jolloin kun Urian innostuu liikaa - se hyytyy viimeistään mäkeen. Ei uskoisi, että ei-niin-sporttinen friisiori pääsee pinkomaan jaloistaan niin lujaa kuin tämä herra halutessaan kykenee!

Sukutaulu

i. Bastiaan fri, 170 cm, m	ii. Barend fri, 169 cm, m (EVM)	iii. Espen fri, 165 cm, m
		iie. Arabella fri, 159 cm, m
	ie. Dorine fri, 166 cm, m (EVM)	iei. Godewyn fri, 163 cm, m
		iee. Dael fri, 165 cm, m
e. Renate fri, 166 cm, m	ei. Mozes 234 fri, 162 cm, m (EVM)	eii. Nicolaas fri, 166 cm, m
		eie. Marloes fri, 165 cm, m
	ee. Sanne fri, 156 cm, m (EVM)	eei. Sjaak fri, 166 cm, m
		eee. Pauliena fri, 160 cm, m

Urian R. on tarjolla jalostukseen.

    s. 12.03.2015 - t. Ysseltje R.    (emä. Nouvion Alida)  -  Champion, KTK-II
    s. 12.10.2024 - t. Uriella van Cloud    (emä. Maldwyn Irena)

Kilpailut ja näyttelyt

Urian R. kilpailee porrastetuissa kouluratsastuskilpailuissa.
VRL-profiili

Kuulumisia

Ei tullut valjakkohevosta
Urianin opettaminen ajolle oli ajatus, joka meillä Radewijkissä pyöri useamman ihmisen mielessä alusta asti. Friisiläiset tunnetusti ovat erinomaisia valjakkohevosia, ja orinkin suvussa valjakkohevosia löytyy - vaikkei nyt ihan ensimmäistä polvesta niin ainakin seuraavasta. Ajatushan tässä oli suorastaan loistava, mutta toteutus jäi hieman vajaaksi.

Urianin kanssa aloitettiin ajo-opetus ohjasajosta. Ori reputti sen täysin. Tässä kohtaa elämäänsä se oli jo opetettu ratsaille ja oli tottunut ratsastajaan selässään. Valmentajamme Mauricio oli optimisesti ajatellut orin ilman muuta innostuvan myös ohjasajosta, mutta koko idea oli Urianille kauhistus. Se potki liinoja, ja heitti jos jonkinnäköistä pukkia, ja lopulta Mauricion oli ainut vaihtoehto päästää ori pukittelemaan vapaana ohjat perässä killuen. Useiden (tarkoitan varmasti kymmenien) kertojen jälkeen ori alkoi hyväksyä ajatuksen takana kulkevasta ihmisestä ja kyljissä liikkuvista liinoista. Päästiin jopa kahta eri askellajia suht siististi; käyntiä ja ravia. Seuraava vaihe oli totuttaa ori kärryihin.

Se tuntuikin sitten olevan kirsikka kakun päällä, sillä Urian, joka ei yleensä ikinä potki mitään, potki taakse sidotut kärryt säpäleiksi. Siihen jäi orin ajolle opettaminen, ja ohjasajokin hylättiin ajan kuluessa tarpeettomana harjoitusmuotona.

Onnistunut koulutreeni
Halusin videolle edes yhden onnistuneen koulutreenin Urianin kanssa. Viime viikkoina ori oli ollut varsin kireä ja stressaantuneen oloinen, eikä tavoitteellisesta treenaamisesta meinannut tulla mitään. Oria oli juoksutettu liinassa ja irtona, kävelytetty kävelykoneessa ja jopa päästetty päiviksi laitumelle vain purkamaan energioita, mutta silti treenaaminen ei tuntunut sujuvan. Tilasin jopa luottoeläinlääkärini Victorian tsekkaamaan orin päästä varpaisiin - josko tämä erikoisuus johtuisikin jostain kiputilasta. Mitään hälyttävää ei kuitenkaan löytynyt. Victoria kehoitti vain koittamaan uudestaan, jospa orilla olisi vain huono vaihe elämässä.

Siispä tästä sisuuntuneena, päätin vielä yrittää. Pyysin Urianinkin valmennustiimiin kuuluvan Mauricion mukaan filmaamaan koko suorituksen. Olin itse ratsastanut oria viime viikkoina muutaman kerran, ja se tosiaan oli takakireän oloinen eikä tavanomaista pehmeyttä ja pyöreyttä löytynyt lainkaan. Nyt selkäännousun jälkeen, ori louskutti kuolainta ja vispasi korviaan ja häntäänsä kuin olisi lentoon lähdössä. Päätin vain unohtaa ignoorata kaiken tämän ja keskittyä saamaan orista sen parhaat puolet esiin. Pitkän, varmasti yli puolen tunnin ravityöskentelyn jälkeen, ori alkoi vihdoin rentoutua. Se ei kiinnittänyt niin paljon huomiota ympäristöönsä vaan keskittyi enemmän minuun ja apuihini. Yritin pitää itseni mahdollisimman huomaamattomana, mutta kuitenkin läsnä.

Laukkaympyröillä Urian vielä muutaman kerran otti epämääräisen, hieman kimpaantuneen sivuaskeleen, mutta tuntui sitten rauhoittuvan ja suorastaan keskittyvän tekemiseensä. Sen laukka pyöristyi, askel piteni. Ori kuunteli hyvin pidätteitä ja kokosi jo ympyrällä itseään merkittävästi. Siirsin orin takaisin uralle, ja tehdessäni lisäystä pitkällä sivulla - se ei varastanutkaan viime viikkojen tyypilliseen tapaan, vaan lisäsi kauniisti tempoa ja pysyi kuulolla. Taputin oria siirtäessäni sen takaisin raviin, ja ilmeeni kertoi varmasti Mauriciolle kaiken! Kuvaamiseen keskittynyt italialaismies vaan näytti peukkua kentän laidalta.

Loppuraveissa Urian oli kuin eri hevonen. Sen ravi oli lennokasta, mutta silti rentoa. Selästä käsin ero oli huomattava - tuntui kuin se viulunkielimäinen kireys olisi hävinnyt sen siliän tien ja ori olisi jälleen se pehmeä, kiva itsensä. Jäi mysteeriksi, mikä tämän stressijakson aiheutti, kun käsittääksemme mikään orin elämässä ei ollut merkittävästi muuttunut viime viikkojen aikana. Joka tapauksessa, koko tallin väki oli tyytyväinen, että ori oli lähempänä omaa itseään - sen käsittely alkoi olla jo hieman hermoja raastavaa kaiken kohelluksen kanssa. Ori ansaitsi onnistuneen treenin jälkeen palkkioksi isomman saavillisen melassivettä sekä muutaman yllätyksen (eli porkkanan) joukosta lillumasta. Seuraavana päivänä ori oli laitumella jo oma tuttu itsensä - se hirnui aidalla ohikulkijoille ja näytti lennokasta raviaan lähitarhan tammoille.

hevosen kuvat © Hengstenhouderij De Voorsprong
virtuaalihevonen - a sim-game horse