Renate

Perustiedot

Nimi:	Renate	Rotu:	Friisiläinen
Syntymäpäivä, ikä:	01.07.2013, 20-vuotias (02/2026)	Sukupuoli:	Tamma
Ikääntyminen:	Satunnainen	Rekisterinro:	VH15-040-0019
Väri, säkäkorkeus:	Musta, 166 cm	Painotus:	Kouluratsastus
Omistaja:	Faye, VRL-11299	Koulutustaso:	Vaativa A
Kasvattaja:	K. Wieber, Belgia	Kotitalli:	Stoeterij Radewijk, Saksa

All-Sim Evaluation Station
(20.01.2015)
Grand Total 76 %
Premier

Conformation : 13 p
Type : 15 p
Walk In-Hand : 7 p
Swing&Elasticity of Gaits : 4 p
Correctness of Gaits : 24 p
Overall Impression : 5 p

Historia

Renate tuo Radewijkiin hieman poikkeavia sukulinjoja Belgian puolelta, muiden tallin tuontihevosten ollessa pääosin rodun alkuperämaan Hollannin rajojen sisältä. Katja Wieber, tamman kasvattaja on myös siinä mielessä poikkeuksellinen kasvattaja friisiläispuolella, että hän valikoi usein hyvin erikoisia isä-emä-yhdistelmiä kasvateilleen, jolloin lopputuloksena onkin varsin mielenkiintoisia ja haluttuja varsoja. Esimerkiksi Renaten kohdalla isäksi valikoitunut Mozes 234 on moninkerroin palkittu, upea kantakirja-ori ja kiltti oriksi myös luonteeltaan. Se ei kuitenkaan ole juurikaan kilpaillut minkään lajin kilpailuissa, vaikka loistaakin ulkonäöllään. Tamman emä Sanne taasen on melkoinen kiukkupussi, hyvin haasteellinen käsitellä eikä aina mikään paras emäkokelas varsoilleenkaan. Sen kanssa on saanut aina olla hieman varuillaan, ja usein varsojen vieroitus on tapahtunut hyvin nopeasti. Poikkeuksellisen laadukkaita ja selväpäisiä varsoja tamma on kuitenkin jättänyt - Renate nyt on yksi hyvä esimerkki siitä.

Luonne

Renate on loistava esimerkki siitä, kuinka koko maanlaajuisesti varsin inhottavasta tammasta saadaan silti maailmaan hyväkäytöksinen ja kiva tammavarsa. Jo pienestä pitäen Renate on ollut kuin emänsä vastakohta - ihmisrakas, iloinen ja helposti käsiteltävä. Se tykkää huomiosta ja onkin yleensä aina korvat hörössä vastassa ketä tahansa tulijaa. Tamma on ehdottomasti sitä kaliiberia, joka tarhastakin lähtisi ilosta höristen tuntemattomaan rekkaan ja hevosvarkaiden matkaan, vailla huolenhäivää tai epävarmuutta. Laumassa Renate jää mielellään taka-alalle, mutta toimii kyllä erinomaisesti nuorempien ja kuumempien hevosten rauhoittajana, sillä tamma ei turhia hötkyile - ei edes laitumella. Sen lempipuuhaa onkin syöminen, joten on tärkeää myös seurata tamman ravinnonsaantia ja liikuntaa, ettei tamma pääse liiaksi lihomaan.

Hoitotoimet Renaten kanssa ovat monen tallityöntekijän suosikkeja, ja sellaista aivojen nollauspuuhaa. Tamma on nimittäin hyvin helppo hoidokki - sen voi jättää miltei minne vaan seisoskelemaan, ja jos edessä sattuu olemaan ruohotupsu tai heinäverkko, ei sillä ole aikomustakaan hävitä paikalta. Ja vaikkei ruokaa saatavilla olisikaan, ei se useimmiten jaksa turhia hötkyillä vaan odottelee kiltisti seuraavaa käskyä. Harjaamisesta tamma tykkää erityisesti - se venyttää kaulansa pitkäksi ja huulen tötterölle ja nauttii täysin rinnoin saamastaan huomiosta. Varusteiden kanssa ei pääsääntöisesti ole ongelmaa. Satulavyötä kiristäessä tamma pullistelee kuin mikä tahansa ratsastuskoulun tuntiratsu konsanaan, joten kiristäminen kannattaakin tehdä kahdessa erässä.

Ratsuna Renate on taitava, joskin ei niin helposti heräteltävissä. Tammalla on suorittamiseen hieman laiskanpulskea asenne, eikä se aina niin innolla olisi lähdössä hikitreeniin. Toki jossain kohtaa myös Renaten miellyttämisenhalu astuu kuvioihin, eikä tamma halua olla vaivaksi vaan suorittaa kuitenkin tasaisen varmasti annetut tehtävät. Hieman kokeneemman ratsastajan kanssa, tammasta saa ulos varsin näyttävät liikkeet, mutta ihan ensimmäisellä ratsastuskerralla tai kokemattomamman ratsastajan on turha odottaa muuta kuin sunnuntailönköttelyä. Usein kouluaitojen sisässä tamma hieman virkistyy ja lähtee suorittamaan erilaisella tarmolla annettuja tehtäviä. Välillä tuntuu hankalalta uskoa, että Renate on tosiaan onnistuneesti tehnyt kilpauran vaativan A:n kouluradalla - toisinaan kun sen meno on kuin väsyneen kehäraakin elämästä. Sen kanssa vaaditaan ehkä hieman enemmän uskoa prosessiin, sillä tutuksi tulemalla ja tammaa enemmän ratsastamalla pääsee paremmin sen sielunmaailmaan kiinni ja sitä kautta myös niihin haluttuihin tuloksiin!

Sukutaulu

i. Mozes 234 fri, 162 cm, m (EVM)	ii. Nicolaas fri, 166 cm, m	iii. Lodewijk fri, 159 cm, m
		iie. Lauriana fri, 160 cm, m
	ie. Marloes fri, 165 cm, m	iei. Lievin 231 fri, 166 cm, m
		iee. Myrthe Y fri, 163 cm, m
e. Sanne fri, 156 cm, m (EVM)	ei. Sjaak fri, 166 cm, m	eii. Miechiel fri, 163 cm, m
		eie. Maartje fri, 159 cm, m
	ee. Pauliena fri, 160 cm, m	eei. Radbound fri, 162 cm, m
		eee. Rachaela fri, 159 cm, m

Sukuselvitys

Isä Mozes 234 on upea, moninkerroin palkittu friisiläisori Belgiasta. Isokokoinen, jyhkeä ori on näyttävä ilmestys pitkine harjoine ja häntineen ja ilmavine liikkeineen. Lisäksi ori on kerrassaan ihana käsitellä, sillä oriksi se on hyvin kiltti ja myötämielinen kaikenlaista käsittelyä kohtaan. Kotona lähes ruunamainen ori tarhaakin muiden nuorten orien kanssa laumassa, ja toimii lauman järjen äänenä. Mozes ei ole juuri kilparatoja kiertänyt, jos näyttelykehiä ei lasketa, mutta toimii ihan pätevänä harrasteratsuna kotitilallaan.

Isänisä Nicolaas on kuin ilmetty poikansa - näyttävä ja upea sekä rakenteeltaan että liikkeiltään. Pojastaan poiketen, ori on kilpaillut varsin ahkerasti koulukisoissa aina vaativiin luokkiin asti, ja pärjännytkin kiitettävästi. Nämä itsessään ovat tehneet orista yhden Belgian suosituimmista siitosoreista friisiläispuolella, ja orin nimeä näkee myös friesian sport horse-yksilöiden sukutauluissa. Osa orin jälkikasvusta on päätyneet myös valjakkoajon pariin, sillä ori periyttää jälkeläisilleen hienoja askeliaan, jotka ovat olleet edukseen myös valjakkoajon puolella.

Isänemä Marloes, melko kookas, mutta rakenteeltaan sporttinen tamma on alunperin naapurimaa Hollannin tuonti, mutta siirretty jo varsana Belgian puolelle kotitallilleen. Tamma oli varsana hyvin romuluinen ja epämääräinen rakenteeltaan, eikä siksi pärjännyt varsanäyttelyissä lainkaan. Silloin epäiltiin, tuleekohan varsasta ylipäätään mitään sen epäsopusuhtaisen rakenteen vuoksi. Tamman rakenne kuitenkin iän ja treenin myötä parani ja kun tamma sai runkoon pyöreyttä - alkoi se (ainakin kaukaa katsottuna) näyttääkin ihan tavanomaiselta friisiläistammalta. Onneksi epäsuhdanne rakenteessa ei haitannut kilpailu-uraa, sillä tamma teki varsin kiitettävän uran sekä koulu- että valjakkoajopuolella.

Emä Sanne on omistajilleen runsaasti harmaita hiuksia ja päänsärkyä aiheuttanut tamma. Melkoinen ärripurri tämä tamma onkin, ja aivan varmasti se tallin viimeinen, jolle loimet laitetaan ja ulos viedään, sillä jokainen tallityöntekijä välttelee tätä hampaiden naksuttelijaa ja silmien muljauttelijaa viimeiseen asti. Ei ole ennenkuulumatonta, että tamma on jättänyt pysyvää jälkeä työntekijöiden käsivarsiin tai takamuksiin, sillä se tuntuu olevan vastaan kaikkea käsittelyä. Tämä tamma on myös ehkä yksi eniten kuvatuimpia ja tutkituimpia friisiläishevosia, sillä totta kai sen kiukkuilua lähdettiin alunperin arvuuttelemaan kiputiloina. Mitään tilannetta selittävää ei kuitenkaan koskaan löytynyt, ja useampi eläinlääkäri on tullut johtopäätökseen, että vika on täysin korvien välissä ja tamma ei vaan tykkää mistään tai kenestäkään. Jopa varsojaan tamma kohtelee toisinaan hieman kyseenalaisesti ja kovakouraisesti, mikä onkin johtanut siihen, että varsat vieroitetaan suht varhaisessa vaiheessa. Yllättävää kyllä, tamman jälkikasvusta on kasvanut varsin yhteiskuntakelpoista kisahevosta emän tuittuiluista huolimatta.

Emänisä Sjaak on varsinainen monipuolisuuden perikuva. Orilla on kilpailtu sen pitkän uran (ja iän) aikana jos jonkinnäköistä lajia aina valjakkoajosta kouluratsastukseen ja esteiltä pleasure-ajoon. Onpa ori tainnut jotkut laukkakilpailutkin juosta - ehkä tosin leikkimieliset sellaiset. Helppo ja mukava luonne on kompensoinut sitä, minkä ori hävisi geenilotossa rakenteen ja ulkomuodon osalta. Melko pienikokoiseksi ja hentoiseksi jäänyt ori on koko ikänsä ollut ruunamainen ilman massiivista orikaulaa tai massavaa runkoa. Tämä ei onneksi ole menoa haitannut, vaikka on toki ollut osasyy siihen, ettei ori järin haluttu isäehdokas ole ollut.

Emänemä Pauliena on varmasti se varsansakin kiukkuilun alkuperäislähde. Isokokoinen tamma oli melkoinen jyrä jos sille päälle sattui! Tamma vähät välitti siitä pysyikö taluttaja tiellä tai mukana ollenkaan - jos se päätti jonnekin häipyä, sehän häipyi. Sama päti ilmeisesti ratsastukseen - tamma oli hyvin haasteellinen selästä käsin eikä yhtään helpompi kärryiltäkään. Ihan hyvän laukkahevosen siitä olisi kyllä kieltämättä saanut, mutta kouluradoilla sen kaahottaminen ei oikein toiminut. Kyllä se kovasti yritti (yleensä), mutta eipä ne prosentit kovin korkeiksi kohonneet. Enemmän tamma sitten toimi kotitallin puskamopona niille uskaliaille ratsastajille, jotka sen selkään halusivat hypätä. Varsojen kasvattajana tamma oli ykkönen vaikkakin sen suojeluvaisto varsojaan kohtaan oli toisinaan hieman liioiteltu.

Jälkeläiset

Renate on tarjolla jalostukseen.

    s. 05.11.2014 - o. Urian R.    (isä. Bastiaan)    KRJ-I

Kilpailut ja näyttelyt

Renate kilpailee porrastetuissa kouluratsastuskilpailuissa.
VRL-profiili

hevosen kuvat © Stal de Oergong
virtuaalihevonen - a sim-game horse