Kentigearna

Nimi: Kentigearna "Gea"	Rotu: Connemara
Syntynyt: 01.05.2014	Omistaja, kotitalli: Faye VRL-11299, Krustpils Manor
Ikä: 16 vuotta (01/2026)	Ikääntyminen: Satunnainen
Sukupuoli: Tamma	Kasvattaja: Brittany Murtogh, Irlanti
Säkäkorkeus, väri: 146 cm, ruunikko	Rekisterinumero: VH14-035-0151
Painotuslaji: Kouluratsastus	Koulutustaso: Vaativa B / 80 cm

Kentigearna, tamma hankalasti lausuttavalla nimellä varustettuna, on kiltti mutta äärimmäisen hellyyden kipeä neitokainen. Gea viihtyy ehdottomasti mieluummin jonkun seurassa kuin yksinään - yksin jäädessään se tuntuu vain mököttävän tarhan tai karsinan nurkassa, ikäänkuin yrittäen näyttää koko maailmalle, minkälainen vääryys sitä kohtaan on nyt tehty. Tamman olemus muuttuu kuin salaman iskusta jos tarhaan lykätään joku tarhakaveri (eikä sillä ole edes niin väliä, onko uusi kaveri poni vai esimerkiksi vuohi...). Tämä läheisriippuvuus näkyy oikeastaan kaikessa: tammaa on turhaa viedä talliin yksin, sillä se hirnuu sydäntäsärkevästi kaivaten kavereita. Sama pätee kuljetukseen - yksin kuljettamisesta ei tule yhtään mitään, eikä tamma suostu edes nousemaan traileriin jos se huomaa, ettei mukana ole ketään muita. Ihmisten läheisyyttä ja huomiota tamma arvostaa ja tuntuu aina kiittelevän pienillä eleillä saamastaan huomiosta.

Ratsastaessa Gea on melko meneväistä sorttia, mikä olisi ehkä suotavampi ominaisuus esteradoille. Kuitenkin, tammalla on äärimmäisen nätit ja pehmeät liikkeet, sukulaisiltaan periytyneenä, joten se on painotettu kouluratsastukseen. Neitonen vaan vaatii pitkät verryttelyt, jotta ylimääräinen höyry saadaan purettua pois ennen itse suorittamista. Alkuverryttelyssä kannattaakin hyödyntää paljon laukkaympyröitä ja muita laukka-tehtäviä, jotta tamman ylimääräisen energian saisi purettua ja se jaksaisi hieman keskittyä itse suoritukseen. Kun sitten keskittyminen on enemmän annetuissa tehtävissä kuin laukkasekoilussa - on tamma varsin miellyttävä ja kuuliainen ratsu. Se suorittaa tehtävät hyvällä motivaatiolla ja tyylipuhtaasti. Geaa ei myöskään koskaan ole haitannut jos selässä on kokemattomampi ratsastaja, jolla saattaa olla hieman kovempi käsi tai jalka. Tamma ei ole näistä moksiskaan. Koulutreenien lisäksi tamma nauttii satunnaisista muista humputuksista, joten estetreeni silloin ja maastoretki tällöin pitävät tamman mielen virkeänä. Lisäksi laukkailu merenrannalla hiekassa on hyvä tapa purkaa tamman ylimääräisiä höyryjä.

Isä Brian Mathúin valikoitui Felina Mornan sulhaseksi, sillä 147cm korkealla mustanruunikolla orilla oli hienot joustavat liikkeet ja kokoamiskykyä. Brian kilpaili parin eri irlantilaisen poniratsastajan kanssa kansainvälisellä tasolla asti kouluratsastuksessa. Ori oli todella lunki käsitellä ja se käyttäytyi aina moitteettomasti. Ratsastaessa ponilla oli ruutia, mikä on periytynyt myös Gealle. Energisyydestä huolimatta Brian oli herkkä, hyvä ratsastaa. Aktiivisten kilpavuosiensa aikana Brian ei ollut tarjolla tammoille, mutta kilparadoilta sivuun siirryttyään ori oli suosittu jalostuksessa. Ori jätti jälkeläisilleen liikettä, luonnetta ja ratsastettavuutta. Brian menehtyi vanhuuden tuomiin vaivoihin 25 vuoden iässä.

Isänisä Honor Legacyn emälinjalta oli tullut hyviä suoritusponeja, mutta Lego itse ei ollut ratsu nuorena tulleen tapaturmaisen vamman vuoksi. Ennen loukkaantumistaan 146cm korkea ruunikko ori ehti käymään muutamissa näyttelyissä saaden hyvää palautetta. Olihan Lego, jonka päätä koristi tähti ja kuonopilkku, oikein komean näköinen ja hyvärakenteinen. Luonteeltaan se oli aika tomera, mutta kohtelias ori. Laitumella parasta elämäänsä eläneellä Legolla astutettiin joitakin lähialueen tammoja. Jälkeläiset osoittautuivat oikein mukaviksi koulu- ja esteponeiksi ja kiinnostus oria kohtaan kasvoi tammanomistajien keskuudessa. Valitettavasti Brianin huippuvuosien aikaan Lego kasvoi jo horsmaa, sillä vanha vamma aiheutti ajan saatossa orille lisää vaivoja, joiden vuoksi se jouduttiin lopettamaan vain 12 vuoden iässä.

Isänemä Alannah oli rauhallinen koko perheen poni, jonka kanssa enimmäkseen maastoiltiin. Merkitön 145cm korkea ruunikkotamma oli jonkun verran kevyempää mallia, mutta kuitenkin tarpeeksi vankka ratsu sekä Doylen perheen äidille, että tyttärelle. Alannahin sukulinjat eivät olleet kovin yleisiä tai kilparadoilta tunnettuja, joten Doylet eivät astuttaneet tammaa huippuvarsaa odottaen. Toiveissa oli emänsä kopio, mutta pari senttiä korkeampi. Ensimmäinen varsa oli hieno Brian, joka myytiin pois osaaviin käsiin ja loppu olikin historiaa. Seuraavana kesänä syntyi omaan talliin jäänyt täyssisko Fíadh Eloise. Brianin tuoman huomion ansiosta Alannah varsoi myöhemmin pari tilausvarsaa, joista toisesta kasvoi kansallisen tason kisaponi. Alannah lopetettiin 18-vuotiaana laitumella sattuneen tapaturman vuoksi.

Emä Felina Morna menestyi varsanäyttelyissä, joissa Brittany Murtogh tammaan törmäsikin. Brittany osti nuoren Mornan, josta hänen piti kouluttaa mukava yleisratsu, jonka voisi myydä lapsiperheelle silmäteräksi. Vuosien saatossa hän ihastui merkittömään punaruunikkoon tammaan itse niin paljon, että Mornaa ei koskaan myyty. Tammasta ei kasvanut järin isoa, 142cm korkea, mutta se oli syvärunkoinen, rakenteeltaan vahva ja ilmeeltään kauniin tammamainen. Brittany oli kiinnostunut kouluratsastuksesta, joten hän kilpaili Mornan kanssa Helpon A:n tasolla. Kotona tamma tavasi myös vaativan tason asioita. Loukkaantumisen vuoksi Morna siirtyi siitokseen 14-vuotiaana. Tammasta jäi kaksi varsaa, Kentigearna ja Brittanylle itselleen jäänyt ruuna, jonka kanssa Morna eli vielä vuosia ennen menehtymistään vanhuuden tuomiin vaivoihin.

Emänisä Felim V syntyi pieneen ponisiittolaan Irlantiin ja se eleli toisen orin kanssa sopuisasti yhdessä nelivuotiskevääseen saakka. Silloin punaruunikon orin elämä mullistui, kun se muutti ratsutettavaksi toiselle tallille. Felimiä oli käsitelty vain pakolliset hoitamiset, mutta järkevä ori oppi nopeasti uusille tavoille. Felim oli 144cm korkea, mutta kokoistaan isomman oloinen, sillä se oli luustoltaan vahva ja sillä oli voimakas takaosa ja hyvin orileimainen etuosa. Ori oli liikuskellut laitumella vaihtelevilla pohjilla, joten sillä oli luonnostaan hyvä tasapaino. Felim kilpaili ratsuttajansa kanssa Helpon A:n koulukilpailuissa, sekä 80cm rataesteillä. Vaikka ori oli sileällä tasainen suorittaja, esteillä se kuumeni todella paljon. Muutaman kisakauden jälkeen Felim palasi synnyintilalleen jalostusoriksi. Ori jätti varsoilleen aika paljon omaa näköään ja kokoaan, sekä kolmea hyvää, tasapainoista askellajia. Felim menehtyi harmittavan nuorena suolikierteeseen.

Emänemä Dymphna oli esteillä erinomaisella menestyksellä kilpailleen Méabh Monat -orin viimeisiä jälkeläisiä. Orin tunnettiin jättävän hieman kovaa luonnetta, mutta Dymphna oli sympaattinen ja kiltti persoona. Tähtipäinen ruunikkotamma oli itse loistava yleisponi, joka kilpaili irlantilaisen aikuisen omistaja-ratsastajansa kanssa Helpon A:n koulukilpailuissa ja 100cm rataesteillä, sekä reippaan ja rohkean luonteensa ansiosta osallistui vaihtelevasti erilaisiin tapahtumiin kotopuolessa. Dymphnalla oli korkeutta 145cm ja se edusti hyvää rotutyyppiä. Dymphna varsoi vasta vanhemmalla iällä kolme kertaa, jättäen varsoilleen omalta isältään perittyä vahvaa laukkaa ja sopeutuvaista luonnettaan. Dymphna lopetettiin huonojen hampaiden vuoksi 24 vuoden iässä.

sukuselvitys © VRL-03335

Kentigearna on tarjolla jalostukseen. Tamma periyttää jälkeläisilleen ruunikon värinsä lisäksi myös höyrypäistä luonnettaan. Sen jälkeläiset usein siis ovat melko meneväistä sorttia ja passaisivat koulupainotuksen ohella myös esimerkiksi esteille tai maastoesteradalle!

t. Kilfenora Krust, s. 01.09.2014, i. Chrannlaoich   -   KTK-III
o. Duncannon Krust, s. 02.10.2014, i. Daingean Maith
o. Dungloe Krust, s. 20.01.2015, i. Daingean Maith
t. Aurora Krust, s. 20.02.2015, i. Baelfire

Kasvattajan muistelmia (teksti © VRL-03335)

Irlantilainen Brittany Murtogh epäröi ottaa yhteyttä Krustpils Manoriin vuosien jälkeen, mutta rohkaistui ja teki sen kuitenkin. Hänen rakas poninsa Aonghus oli menehtynyt suolikierteeseen jonkin aikaa sitten ja naisen teki kovasti mieli kuulla mitä ruunapojan ainoalle emän puolen sisarelle, Kentigearnalle, kuului vai oliko Aonghus kenties liittynyt sisarensa seuraan taivaslaitumille. Brittany oli myynyt Gean neljän vanhana Irlannista Latviaan, sillä kahdesta hänen Morna-tammansa jälkeläisestä Aonghus-ruuna tuntui enemmän omaan käteen sopivalta. Gea oli niin riehakas, että se sopi jonkun nuoremman ja notkeamman projektiksi.

Parin päivän viiveen jälkeen Krustpilsistä kilahti vastausviestiä ja nainen istahti tuolille lukemaan sitä huolella. Gea oli vielä hengissä ja voi niin hyvin, kuin kiltti, mutta dramaattinen ja ainaisesti halipulainen pieni suuri poni saattoi voida. Brittany hymähti, sillä tamma ei ollut selkeästi juuri muuttunut vuosien saatossa. Viestissä kerrottiin myös, että Geasta oli tullut Vaativan B:n tasolla kilpaillut kouluponi, mikä sai kasvattajan tuntemaan suurta ylpeyttä. Sillä energialla mitä tammalla oli nuorempana, hän epäili uuden omistajan koulivan siitä esteratsun, mutta oli hienoa, että poni oli päässyt kulkemaan isänsä viitoittamalla tiellä huipputason kouluratsuksi.

Viestin kyljessä oli pari kuvaa Geasta aikanaan kouluradalla ja pari kuvaa varsan kanssa, mikä sai pienet kyyneleet nousemaan silmäkulmaan. Gean ja varsansa utelias, herkkuja kerjäävä ilme toi mieleen emätamman. Vaikka aika oli jo jättänyt Morna-emästä ja Aonghus-velipojasta, Gea jälkipolvineen tuli pitämään lippua, ja energiatasoja, korkealla.

hevosen kuvat © SN
kyseessä virtuaalihevonen - this is a sim-game horse