Brannora Krust

Nimi: Brannora Krust "Brannora"	Rotu: Connemara
Syntynyt: 22.01.2015	Omistaja, kotitalli: Faye VRL-11299, Krustpils Manor
Ikä': 13 vuotta (07/2026)	Ikääntyminen: Satunnainen
Sukupuoli: Tamma	Kasvattaja: Krustpils Manor, Latvia
Säkäkorkeus, väri: 140 cm, ruunivoikko	Rekisterinumero: VH25-035-0138
Painotuslaji: Kouluratsastus	Koulutustaso: Vaativa B

~ * ~

Historia: Kuinka kaikki sitten alkoikaan...

~ * ~

Brannora on niitä poneja, joiden kanssa arki sujuu kuin itsestään - tai ainakin yleensä. Tamma on perusluonteeltaan hyväntahtoinen, yhteistyöhaluinen ja juuri sopivalla tavalla persoonallinen, jotta elämä sen kanssa ei käy tylsäksi. Se esimerkiksi tulee aina tarhan portille vastaan, mutta sillä tuntuu olevan pieni pilke silmäkulmassa samalla kuin miettien 'mitähän tänään keksisi'. Tallityöntekijöiden suosikkeihin Brannora kuitenkin kuuluu - se on kiva käsitellä maasta- ja selästä käsin, ja harvoin sen kanssa joutuu mistään asiasta enempää vääntämään.

Maasta käsiteltäessä Brannora on erittäin miellyttävä. Se kulkee nätisti taluttaessa, ei rynni eikä jää jumittamaan, ja ymmärtää hyvin perusasiat ilman jatkuvaa muistuttelua. Hoitotilanteissa tamma seisoo rauhallisesti paikallaan, vaikka välillä se saattaakin tarkistaa hoitajan taskut mahdollisten herkkujen varalta - ihan vain varmuuden vuoksi. Varusteiden laittaminen sujuu vaivatta, eikä Brannora tee numeroa satuloinnista tai suitsimisesta eikä liiemmin muidenkaan varusteiden laittamisesta - oli kyseessä sitten toppaloimi kaulakappaleineen tai kylmäyspintelit. Se on kaiken kaikkiaan hyvin helppo poni vailla turhaa draamailua.

Selästä käsin Brannoran vahvuudet tulevat erityisesti esiin kouluratsastuksen puolella. Se liikkuu tasapainoisesti, kuuntelee apuja tarkasti ja pyrkii aidosti tekemään oikein ja miellyttämään ratsastajaansa. Vaativan B:n tasolla tamma toimii varmalla rutiinilla, ja se on motivoitunut treeneihin. Se ei kyseenalaista ratsastajan jokaista pyyntöä, mutta ei myöskään tee asioita täysin automaattisesti ilman ratsastajan ohjeistusta. Paljon tamma luottaakin ratsastajan apuihin ja se arvostaa selkeitä, johdonmukaisia apuja. Kun ratsastaja toimii oikein, tamman kanssa suorittaminen on kivaa ja vaivatonta. Toki välillä se saattaa tarjota omia “luovia ratkaisujaan”, jos ratsastaja jää epäröimään, mutta yleensä nämä hetket ovat enemmän hupaisia kuin hankalia.

Maastoillessa Brannora on luotettava ja utelias. Se lähtee reippaasti eteenpäin, mutta pysyy hyvin hallinnassa eikä säiky turhia. Uudetkin paikat tutkitaan rauhallisesti, ja tamma tuntuu nauttivan vaihtelusta kouluyöskentelyn ohella. Se myös ylittää mahdolliset eteen sattuvat maastoesteet (kunhan ne ovat sopivan tasoisia) innokkaasti ja varmajalkaisesti. Tamma on kaikin puolin helppo maastokaveri - sille käy maastoilu yksin tai isommalla porukalla, ja se kaikin puolin nauttii maastoreissuista, joten ne kannattaakin lisätä osaksi sen viikkosuunnitelmaa.

Brannora Krust on tarjolla jalostukseen.

Keväinen maastoreissu

Huhtikuisen aamupäivän aurinko paistoi jo yllättävän lämpimästi, kun suuntasimme Brannoran kanssa maastoon. Päätin lähteä tamman kanssa ihan kaksin - se viime aikoina oli useasti maastoillut ryhmässä joko jonon johtajana tai peränpitäjänä, nuorempia hevosia välissä kaitsien. Nyt oli kuitenkin aika hemmotella tammaa, ja viettää hyvää aikaa aivan keskenämme. Hyppäsin kentän laidalta selkään ja suuntasimme maastoreiteille. Tallilta lähtevä hiekkatie kiemurtelee kohti rantaa, ja tamma tuntui tietävän suunnan jo ennen kuin ehdin kunnolla kääntää sen päätä. Korvat hörössä ja innokkaana se lähti matkaan, aivan kuin olisi itse päättänyt retken suunnan.

Matka rannalle sujui kuitenkin rauhallisesti, mitä nyt Brannora pysähtyi kerran tutkimaan erityisen epäilyttävää kiveä (joka oli varmasti ollut siinä viimeksikin, mutta tänään se oli selvästi muuttanut muotoaan…). Pienen neuvottelun jälkeen pääsimme jatkamaan, ja pian edessä avautui tuttu maisema - pitkä hiekkaranta ja meren tasainen kohina. Muutama lokki oli rannalle eksynyt, mutta muutoin se oli täysin autio.

Rantahiekalle päästyämme Brannora innostui heti. Annoin sille luvan lisätä vauhtia, ja tamma vastasi siihen iloisella, tasaisella laukalla, korvat napakasti eteenpäin suunnattuna. Tuuli tuntui kasvoilla ja hiekka pöllysi kavioiden alla - juuri tällaisia hetkiä varten nämä maastot ovat. Brannora oli täysin keskittynyt, mutta samalla selvästi nautti vauhdista. Kaikki sujui täydellisesti, kunnes… no, kunnes ei sitten sujunutkaan. Jostain syystä rantaan ajautunut leväkasa päätti olla tänään maailman pelottavin asia, vaikka yleensä tamma ei pelkää mitään. Yhtäkkiä Brannora teki pienen sivuloikan, joka oli enemmänkin dramaattinen kannanotto kuin oikea säikähdys. Siinä hetkessä taisin itse säikähtää enemmän kuin poni, joka jatkoi matkaa hetkeä myöhemmin aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Onnistuin onnen kaupalla pysymään selässä vaikka jouduinkin hieman asentoa korjaamaan ennen matkan jatkumista…

Loppumatka tallille kuljettiin rennosti käynnissä, ja Brannora venytti kaulaansa tyytyväisenä. Tallille palasi hikinen mutta tyytyväinen kaksikko.

~ * ~

Talvipäivän koulutreeni

Talvi oli tehnyt kunnolla tuloaan Latviassakin, ja kenttä oli kevyen lumipeitteen alla, kun suuntasimme Brannoran kanssa päivän koulutreeniin. Pakkasta oli juuri sen verran, että hengitys höyrysi ja lumi narskui kavioiden alla, mutta muuten olosuhteet olivat yllättävän hyvät työskentelyyn. Kentän pohjakin oli pysynyt hyvänä - kiitos Jurgenin jatkuvien huoltotoimien.

Alkuverryttelyissä Brannora tuntui heti rennolta mutta energiseltä. Se liikkui eteenpäin omalla tahdillaan, eikä sitä tarvinnut juuri herätellä - ennemminkin muistutella, että kaikki tehdään rauhassa ja ajatuksella. Teimme paljon siirtymisiä eri askellajeissa, ja tamma vastasi niihin kuuliaisesti, vaikka välillä se yrittikin ennakoida seuraavaa tehtävää. Yllättävän rennolta ja treenatulta se vaikutti, vaikka tallityöntekijöiden mukaan tammaa oli viimeksi ratsastettu yli viikko sitten.

Varsinaisessa treeniosuudessa keskityimme erityisesti kokoamisiin ja avotaivutuksiin. Brannora oli alkuun hieman sitä mieltä, että 'kyllähän minä tämän jo osaan' ja tarjosi omia ratkaisujaan, jotka olivat no.. vähän sinne päin. Kun maltoin ratsastaa tehtävät huolellisesti loppuun asti, tamma pehmeni selvästi ja alkoi liikkuakin paremmassa muodossa. Muutamina hetkinä se tuntui liikkuvan liki ajatuksen voimalla!

Yksi pieni talvinen kommelluskin mahtui mukaan, kun kentän tamma jäi tuijottelemaan kentän kulmaan kasattua lumikasaa. Tässä kohtaa tämän samaisen lumikasan ohi oltiin menty jo kymmeniä kertoja, mutta ehkä yhdestoista oli liikaa, ja Brannora hidasti siihen kohtaan selvästi. Se mulkoili kasaa hetken, mutta tyytyi lopulta toteamaan, että penkka olikin samanlainen kuin ennen. Pitkän puhahduksen jälkeen jatkettiin matkaa, ja tiilanne kuitattiin siis ilman sen suurempaa draamaa.

Loppuverryttelyissä tamma venytti tyytyväisenä eteen ja alas ja liikkui rennosti. Annoin sen hölkötellä melko pitkin ohjin ja heitin itseki jalustimet pois, venyttäen jalkojani. Treenin jälkeen olo oli molemmilla erinomainen. Brannora sai ansaitut rapsutukset ja porkkanamössön, ja minä jäin vielä hetkeksi kentän laidalle hengittelemään talvista ilmaa.

hevosen kuvat © VVK
kyseessä virtuaalihevonen - this is a sim-game horse