Barlestone Mickey

Nimi: Barlestone Mickey "Mickey"	Rotu: Connemara
Syntynyt: 01.08.2018	Omistaja, kotitalli: Faye VRL-11299, Krustpils Manor
Ikä: 10 vuotta (täyttänyt 3 v 01.09.2018)	Ikääntyminen: Satunnainen
Sukupuoli: Ori	Kasvattaja: Barlestone Connemara Stud, Irlanti
Säkäkorkeus, väri: 146 cm, mustankimo	Rekisterinumero: VH18-035-0208
Painotuslaji: Kouluratsastus	Koulutustaso: Helppo B / 80 cm

~ * ~

Historia: Kuinka kaikki sitten alkoikaan...

Mickeyn matka maailman ympäri alkoi varsin sattumalta. Poni kasvoi Irlannissa pienellä tilalla, jossa se oli lähinnä perheen lasten harrastekaveri - kuulemma hieman liukasliikkeinen jo silloin. Satunnaisen myynti-ilmoituksen kautta se päätyi kuitenkin Sveitsiin Stall Fernwehiin, jossa sen kapasiteetti kouluratsuna huomattiin nopeasti. Mickey ei ehkä ollut kaikkein säyseimmästä päästä, mutta siinä oli karismaa ja liikettä, ja juuri siksi se jäi nopeasti tallin vakiokalustoon. Keski-Euroopassa se kisasi ahkerasti helpoissa luokissa ja ehti ansaita itselleen pienen fanikunnan.

Kun sitten päätin siirtää kaikki Sveitsissä asustavat ponit Latviaan, Mickey matkasi muiden mukana. Ori oli tässä kohtaa jo kilpailu-uransa päättänyt ja siitoskäyttöön siirtynyt, joten muutto tarkoitti sille leppoisia eläkepäiviä Latvian kauniilla maaseudulla, aina satunnaisesti tammoja astuen. Siinä on kapasiteettiä tasokkaisiin varsoihin, kunhan se vain periyttää oikeat piirteensä!

~ * ~

Barlestone Mickey, tallin väelle ihan vain Mickey, on poni täynnä persoonaa - se on sellainen yksilö, jota ei voi olla huomaamatta eikä unohtamatta. Orissa yhdistyy klassisen connemaran työmotivaation ja kestävyyden ripaukseen ilkikurista pilkettä silmäkulmassa. Mickey on juuri se tyyppi, joka nyppii takin helmasta harjatessa tai irvistää leikillään karsinanaapurille, mutta osaa toisaalta myös seistä hiljaa paikallaan silmät puoliksi kiinni, kun joku rapsuttaa oikeasta kohdasta korvan takaa. Kaikin puolin hauska ori, joka kyllä pitää lähipiirinsä virkeänä.

Mickey ei ole luonteeltaan hankala, mutta se ei myöskään ole mikään automaatti. Se tykkää ihmisistä, mutta ei alistu miellyttämisenhalusta - sen kanssa täytyy ansaita yhteistyö. Karsinassa se on usein utelias ja osallistuva, tunkee turpansa harjakoppaan ja haistelee varusteita. Se on kuitenkin pääosin asiallinen, kunhan hoitaja toimii napakasti. Yksi varoitus: varustettaessa ori osaa testata, varsinkin uusia ihmisiä. Satulavyön kiristyksessä se saattaa pullistella tai nostaa jalan ylös protestiksi, mutta pienen muistutuksen jälkeen se asettuu. Mickey ei koskaan tarkoita pahaa, mutta se pitää kiinni omista rajoistaan - ja arvostaa, kun niitä kunnioitetaan. Ratsuna Mickey on teknisesti osaava ja etenkin kouluratsastuksessa parhaimmillaan. Se on kilpailutasoltaan helppo B, mutta liikkeiltään ja kokoamiskyvyltään sillä olisi potentiaalia vielä korkeammalle, mikäli maltti ja keskittymiskyky riittäisivät. Välillä Mickeyllä on nimittäin aivan omat mielipiteensä päivän työtehtävistä. Jos ratsastaja on epävarma, ori saattaa ehdottaa muita reittejä tai tehtäviä - vaikka käännöstä kohti peilejä, joissa se voi ihailla itseään. Mutta kun ratsastaja on selkeä ja määrätietoinen, Mickey antaa mielellään parastaan: sen ravi on joustavaa, laukka tasapainoista ja siirtymiset sulavia. Se työskentelee rehellisesti ja innolla, kunhan saa selkeät ohjeet ja riittävästi aikaa lämmetä.

Vaikka Mickey on koulupainotteinen, se hyppää mielellään pieniä esteitä ja nauttii vaihtelevasta treenistä. Se ei ole luonnonlahjakkuus esteradoilla, mutta yrittää aina parhaansa. Maastossa se on varma ja reipas, mutta vaatii kokeneen ratsastajan - joskus se saattaa testailla, voisiko ojan reunasta kuitenkin vähän loikata tai oikaista polulta, etenkin jos kaveri edessä tekee samoin. Toisaalta Mickey ei ole säikky tai epäluotettava - se on vain... kekseliäs. Useimmiten maastoreissut orin kanssa ovat mukavaa piristystä päivään, ja niistä saa myös ratsastaja hymyn huulille!

Kaiken kaikkiaan Mickey on poni, jonka kanssa ei ole koskaan tylsää. Se haastaa sopivasti, palkitsee hyvästä ratsastuksesta ja saa hymyn huulille pienillä tempauksillaan. Se on ponimainen parhaalla mahdollisella tavalla: fiksu, vilkas, taitava - ja vähän veikeä.

Isä Barlestone Monroe oli tunnetun, Barlestone Studin oma kasvatti, joka jäi tilalle jalostusoriksi osoitettuaan jo nuorena poikkeuksellista kykyä kouluratsastuksessa. Se kilpaili Irlannissa menestyksekkäästi helppo A -tasolla ja oli erityisen pidetty hyvästä eteenpäin pyrkimyksestään ja vahvasta työmoraalistaan. Luonteeltaan Monroe oli rehellinen ja hieman kujeileva - aivan kuten poikansa Mickey. Mustankimo ori menestyi myös näyttelyissä ja lopulta se vanhoilla päivillään kantakirjattiinkin Irlannin connemara-kantakirjaan II-palkinnolla. Ori lopetettiin vanhuuden vaivojen vuoksi 22-vuotiaana.

Isänisä Catthorpe Monarch oli linjakas, vanhan tyylin connemara, joka muistetaan edelleen irlantilaisten harrastepiirien kisaradoilta. Se ei noussut koskaan kansalliseen tunnettavuuteen, mutta sen tasaisuus ja varmuus tekivät siitä suositun ratsun junioreille. Sillä oli miellyttävä laukka ja erityisen lempeä luonne, jonka sanotaan periytyneen monelle sen jälkeläiselle. Ori onneksi periytti selväpäisyyttään ja erinomaista luonnettaan myös useille jälkeläisille, ja juuri hyvän luonteensa vuoksi oli suosittu siitosori.

Isänisänisä Burton Overy oli kotikentällään suurta arvostusta nauttinut ori, joka tunnettiin enemmän näyttelypiireissä kuin kilpakentillä. Sen rakenne oli poikkeuksellisen tasapainoinen ja rotuleimainen, ja se sai useita palkintoja rotunäyttelyissä sekä Irlannissa että Englannin puolella. Se jäi siitoskäyttöön Croxton Ponies -tilalle, jossa sen vaikutus näkyy yhä monissa sukulinjoissa. Ori oli suosittu siitoskäytössä, ja sillä onkin ihailtava määrä jälkeläisiä - peräti viisikymmentä ponia!

Isänisänemä Catania taasen oli pienikokoinen, mutta sisukas tamma, joka toimi vuosia lasten ratsuna ennen siirtymistään jalostukseen. Se eleli paikallisella ratsastuskoululla liki koko ikänsä, kunnes vanhoilla päivillään se myytiin jalostuskäyttöön paikalliseen ponisiittolaan. Se oli erinomainen opetusmestari, jolla oli loistava hyppytekniikka ja moitteeton luonne. Catania periytti kevyttä rakennetta ja selkeää päätä - piirteitä, jotka näkyvät myös Monroen ja edelleen Mickeyn ilmeessä.

Isänemä Croxton Kerry oli Croxtonin ponitilan ylpeys. Se oli monipuolinen tamma, jolla kilpailtiin sekä koulua että esteitä ja starttasipa se muutamaan otteeseen myös kenttäkisoissa. Se ei ollut erityisen suurikokoinen, mutta täynnä tahtoa ja rohkeutta. Kerryn jälkeläisissä korostuu sen sinnikäs työasenne ja tasaiset liikkeet, ja se on ollut tärkeä tamma monelle ponikasvattajalle Irlannissa. Tamma menehtyi valitettavasti hieman liian aikaisin, vasta 16 vuoden iässä ähkyn aiheuttamiin komplikaatioihin. Onneksi sille kerkesi jäädä kuitenkin jälkikasvua jatkamaan linjaa - tamma varsoi elämänsä aikana kaikenkaikkiaan viisi connemara-varsaa.

Isänemänisä Cranoe oli perinteinen, hieman omapäinen ori, joka ei tehnyt itsestään numeroa, mutta joka teki aina mitä pyydettiin - omilla ehdoillaan. Se kilpaili aluetasolla, mutta sen suurin arvo oli siitoskäytössä, jossa se toi ponikantaan kestävää rakennetta ja omaa sisukkuuttaan. Ori oli paljon käytetty jalostusori, ja siksi nykypäivänä moni sportticonnemara kantaakin sen geenejä eteenpäin.

Isänemänemä Festella oli lempeä ja rauhallinen tamma, joka toimi pitkään perheponina ennen kuin sen potentiaali siitoksessa havaittiin. Se jätti jälkeläisilleen tasaisen ja luotettavan luonteen sekä varmat liikkeet, ja sen kautta Mickeyn sukulinjaan on jäänyt selkeä käytettävyys, jota arvostetaan yhä laajasti.

Emä Barlestone Gabriella oli Barlestone Studin oma kasvatti ja tamma, joka toi yhdelle Irlannin tunnetuimmista connemarakasvattajista paljon iloa. Se oli selväpäinen ja nöyrä poni, jolla kisattiin menestyksekkäästi helppoja koululuokkia ja satunnaisesti valjakkoa. Gabriella oli ennen kaikkea erinomainen emä - varsoilleen se periytti tasaiset, joustavat liikkeet ja mutkattoman työmoraalin. Hyväluonteinen tamma oli tallin suosikki, ja olikin suuri menetys kun tamma menehtyi pihattorakennuksen tulipalossa traagisesti juuri ennen joulua. Onneksi tammalle oli kerennyt syntyä jo useampi jälkeläinen, jotka pystyivät jatkamaan sen menestyksekästä sukua.

Emänisä Oakthorpe Max oli Oakthorpe-connemarasiittolan tunnetuimpia oreja - vahva, komea, mustankimo ori niitti mainetta myös kouluradoilla. Sen liikkeet olivat poikkeuksellisen elastiset ja ratsastettavuus kohdallaan, minkä ansiosta se toimi myös lasten ratsuna lasten luokissa. Max periytti hyvää rakennetta ja eteenpäinpyrkimystä, jotka näkyvät Gabriellan ja edelleen Mickeyn ratsastettavuudessa. Ori kiersi myös muutamat näyttelyt uransa aikana, ja pärjäsi kohtalaisen hyvin, ottaen huomioon ettei sen rakenne ole kaikista tyypillisin irlantilaiselle connemaralle vaan enempi sporttisempi versio.

Emänisänisä Allexton Bradley oli Allexton Sport Ponies -siittolan ylpeys, joka edusti sporttisempaa connemaratyyppiä. Se oli nopea oppimaan, hieman kuuma mutta erittäin lahjakas kouluradoilla. Bradley kilpaili aktiivisesti nuorten ratsastajien luokissa ja oli tunnettu työmoraalistaan - se teki aina töitä täysillä, kuten moni sen jälkeläinenkin. Ori periytti nimenomaan kevyempää rakennettaan jälkipolvilleen, ja toi näinollen myös uutta, sporttisempaa linjaa esiin connemara-kasvatuksessa. Emänisänemä Kilby Saoirse oli vanhan liiton tamma, joka toi jalostukseen hienorakenteisuutta ja kauniin pään muodon. Se oli herkkä mutta hyvin koulutettavissa, ja sillä ratsasti pääasiassa siittolan omistajan tytär. Saoirse jätti jälkeensä älykkäitä ja yhteistyöhaluisia varsoja, joista Gabriella oli yksi tasapainoisimmista.

Emänemä Barlestone Carella oli elegantti ja selväpäinen tamma, joka toimi pitkään Barlestone Studin kantatammana. Sillä ei juuri kilpailtu, mutta se oli erinomainen emä ja tunnettu rauhallisesta, jopa äitimäisestä luonteestaan jo nuorena. Carellan jälkeläiset ovat kauttaaltaan hyvärakenteisia ja selväpäisiä ja helposti koulutettavia. Carella nautti varsojensa välissä ansaittua lomaa laiduntaen nummilla yhdessä muun ponilauman kanssa. Vaikka sen kanssa ei juurikaan tehty mitään 'kehittävää', se oli silti yllättävän helppo ja mukava tamma.

Emänemänisä Great Dalby oli isokokoinen, voimakas ori, joka kilpaili menestyksekkäästi niin koulussa kuin esteillä. Se oli erityisen tunnettu tasapainoisesta laukastaan ja hyvästä ratsastettavuudestaan, mutta sen ehkä suurin vahvuus oli sen periytyvyys- sen varsat olivat tasalaatuisia ja aina käyttökelpoisia poneja. Ori periytti hienoa, hieman kuparinväristä ruunikkoa väriään varsoilleen.

Emänemänemä Ashfordby Calista oli Ashfordby -connemarasiittolan ylpeys. Se oli klassinen tamma, joka edusti rodun perinteistä tyyppiä: matalajalkainen, kompakti ja luonteeltaan kiltti. Se toimi usean vuoden ajan ratsastuskoulussa ennen siirtymistään siitokseen. Calista toi sukulinjaan erityisesti varmaa luonnetta ja hyvää käsiteltävyyttä. Se oli myös yllättävän sisukas, ja kesti tyynesti hermostumatta kaikkien pienempienkin lasten kommervenkit.

~ * ~

Barlestone Mickey on tarjolla jalostukseen. Orin jälkeläiset ovat usein väriltään kimoja ja rakenteeltaan suht tiivisrunkoisia, pienikokoisia yksilöitä.

t. Fern Athena, s. 08.12.2018, e. Oakby Athea
t. Dóchas Eiléan, s. 10.02.2019, e. Elaeth Fionna VIR MVA Ch, KTK-II
t. Silber Maisie, s. 08.05.2025, e. Ciarra Lune
t. Adla Maighdlin, s. 02.06.2025, e. Flahertys Eabha

Mickey ja alppituuli

Tänään käytiin Mickeyn kanssa ehkä kauneimmalla maastolenkillä, mitä meillä on tähän asti ollut. Aurinko paistoi vuorten rinteillä, ja ilman kirpeässä raikkaudessa oli jo kevään tuntu, vaikka vuiorten huiput olivat yhä lumen peitossa. Lähdettiin tallilta tuttuun tahtiin kohti lyhyttä vuorilenkkiä, Mickey reippaana mutta maltillisena, korvat eteenpäin ja askel keveänä.

Nousimme hiljalleen mutkittelevaa vuoristopolkua ylös, ja Mickey kulki kuin vuoristokauris ikään - varmana, valppaana mutta täysin rentona. Se tuntui nauttivan maisemista aivan kuin minäkin, pysähtyi välillä katsomaan alas laaksoon, missä kylän talot näyttivät leikkimökeiltä. Ylemmäs päästyämme tuuli otti vastaan rinteessä, ja Mickeyn harja hulmusi sen mukana. Se ei säikkynyt, ei kiirehtinyt, vaan jatkoi vakaasti eteenpäin, kuin olisi tottunut tuuleen ja kivien rapinaan. Laskin ohjia vähän rennommiksi ja vain köpöteltiin eteenpäin, nauttien säästä ja maisemasta.

Paluumatkalla otettiin pieni laukkapätkä alppiniityllä, ja Mickey liisi kuin höyhen - juuri sopivan innokkaana mutta täysin hallinnassa, kerrankin! Olin tyytyväinen, että päätimme lähteä kaksin maastoon - tämä retki kyllä jäi mieleen!

hevosen kuvat © Muskoka Lakes Connemaras
kyseessä virtuaalihevonen - this is a sim-game horse