Reprise

kuvagalleria alempana tällä sivulla

Perustiedot

Nimi:	Reprise	Rotu:	Trakehner
Lempinimi:	Ressu	Syntynyt:	01.04.2013,
Sukupuoli:	Ori	Rekisterinro:	VHKR-000-000
Ikä:	12-vuotias (01.05.2013)	Täytti 3 vuotta:	01.07.2012
Väri:	Ruunikonkimo (rn)	Ikääntyminen:	Satunnainen
Säkäkorkeus:	167 cm	Painotus:	Esteratsastus
Koulutustaso:	Vaativa B, 160 cm	Kasvattaja:	Mawék Rosztowszki,
Omistaja:	Christa W., VRL-11299	Kotitalli:	Stajnia Trzebielino, Puola

Luonnekuvaus

Ressu on oriksi asiallinen käsitellä. Sitä on pienestä pitäen pidetty kuin kukkaa kämmenellä, mutta kuitenkin estetty sen turha ylpistyminen. Ori ei siis hyvästä koulutuksestaan ja kohtelustaan huolimatta ole yhtään sen ylempänä pilvilinnoissa kuin kukaan muukaan. Harvinaista herkkua siis verrattuna niihin ärsyttäviin ja orimaisiin oreihin, jotka eivät sekuntiakaan pysy paikallaan saati hiljaa. Ressu uskoo melko hyvin pelkkää äänikomentoa ja sitä pystyy huoletta käsittelemään ihan riimulla ja tavallisella riimunnarulla. Miellyttävä kaveri, jolla on myös vähän pilkettä silmäkulmassa - ei siis mikään tylsä lupsukka vaan!

Ratsastaessa Ressu vaatii aina hieman herättelyä, ennenkuin se hoksaa mitä siltä vaaditaan. Orilla on 'edellisessä elämässä (lue: edellisen omistajan luona) kilpailtu myös hitusen koulua, mikä ei mennyt aivan niin penkin alle kuin voisi kuvitella. Silti, ori on esteratsu henkeen ja vereen. Kouluratsastukseen se sopii enintään sunnuntairatsuksi, sen kanssa ei kannata lähteä yrittämään vaativia luokkia pidemmälle.

Esteradoilla Ressun sisäinen kenguru herää henkiin, minkä kyllä huomaa niistä yltiömäisen jättimäisistä loikista, mitä herra tuntuu vetelevän aivan köykäisesti. Ilmaisesti tämä ei tietenkään tapahdu vaan ratsastajan tulee olla orin kanssa täysin samalla aaltopituudella. Jos Ressun selässä kuvittelee matkaavansa, saa todennäköisesti suorittaa maaperätutkimuksen jokaisen esteen alla. Eli ei mikään helppo ratsu, vaikka onkin älyttömän taitava kaveri!

Sukutaulu ja sukuselvitys

Kilpailut ja näyttelyt

Kalenteriin merkataan vain sijoitukset

Sijoituksia yhteensä 81 kpl, joista voittoja 12 kpl.

Jälkeläiset ja jälkeläisinfo

Reprise on tarjolla sekä puoliveri- että ratsuponijalostukseen. Ori periyttää jälkeläisilleen ryhdikkään olemuksensa lisäksi myös kimosävytteistä väriään. Lisäksi sen jälkeläiset ovat usein melkoisen lahjakkaita hyppääjiä!

s. 19.10.2013 - ori Soren NON (e. Sophronia)
s. 23.06.2013 - ori Trze Another Choice (e. Another Round)

Valmennukset

Estevalmennus, valmentajana Lissu T.
Kimon trakehnerorin menoa oli ilo katsella; komea laukka ja vahva imu esteille. Valitettavasti verryttelyhypyt eivät olleet yhtä silmiähivelevä näky kuin orin liikkuminen esteiden välissä, Ressu kun teki hyppyjä, jotka olisivat olleet soveliaampia 160cm esteille kuin 100-110cm verryttelyesteille. Christa pysyi hyvin kyydissä, eikä naisen tasapaino horjunut tai ohjastuntuma herpaantunut, vaikka ori teki naurettavan kokoisia loikkia vähän mistä sattui. Yleensä ori ponnisti hyvältä paikalta, pari kertaa Ressu hyppäsi askelta liian aikaisin. Christa kuitenkin korjasi orinsa innokkuudesta johtuvia askelkatoja hyvin, eikä varaslähtöjä hyppyihin tapahtunut kahdella perkkäisellä esteellä.

Ressun meno rauhoittui, kun siirryimme verryttelyesteiltä itse treeniin. Olin rakentanut kentälle 12 estettä käsittävän radan (pystyjä, oksereita, trippeli ja muuri; ei mitään ihmeellistä), joka oli teknisesti 160cm-ratojen tasolla, vaikkei aloitusestekorkeus sitä ollutkaan. Ratsukon oli tarkoitus ratsastaa siisti, tasatahtinen rata antamani ajan puitteissa. Tutustuttuaan rataan ratsukko lähti liikkeelle lähtömerkin saatuaan, minä otin aikaa. Suoritukset olivat muuten tasaisia ja hyviä - Christa ratsasti hyvät tiet ja lähestymiset, Ressun laukassa oli radalle sopiva tempo -, mutta osa hypyistä oli edelleen liioiteltuja trakehnerorin innokkuuden vuoksi. Estekorkeuden noustessa hypytkin tasoittuivat, ja samaa tahtia suoritusaika parani. Suorituskertojen myötä Christa ratsasti hiukan pienempiä teitä ja pitkillä suorilla reippaampaa, pidempiaskelista laukkaa parantaen aikaa entisestään. Parhaat suoritukset tehtiinkin 150-160cm esteillä, kun rata oli jo läpeensä tuttu ja suoritus oli rutinoituneempi. Christa ratsasti Ressun jokaiselle esteelle hyvin, osasi sovittaa orinsa askeleet esteille ja piti tasapainonsa ihailtavan hyvin, kädet ja pohkeet olivat sillä missä pitikin. Ratatreenien jälkeen ratsukko sai loppuverrytllä itsenäisesti minun selostaessani valmennuspalautetta. Vakuuttavan näköistä menoa, ei mikään ihme, että olette tehneet tulosta!

Estevalmennus, valmentajana Lissu T.
Ressun ottaessa noin metrisille verryttelyesteille kengurunloikkia huusi saman tien kentänlaidalta, että kontrolli siihen menoon tai tänään korkeintaan käveltäisiin puomien yli. Christaa ei tuntunut häiritsevän orin loikkiminen vaan se oli tuttua, mutta tämänpäiväinen suhteutettu sarja ei sujuisi tuollaisella loikinnalla. Christa sai tehdä tosissaan töitä ylävartalonsa kanssa, jotta Ressu olisi hallitun laukan lisäksi myös hypännyt hallituksi. Jarruttamalla istunnalla ja hieman ohjallakin nainen sai orin kuitenkin katsomaan oikean ponnistuspaikan kunnolla ja hyppäämään sopivan hypyn liioittelematta tai kolauttelematta puomeja

Nostin sarjan kaksi estettä 140-150cm korkeiksi, ensimmäisen ollessa kymmenen senttiä pienempi. Käskin Christaa ensin tulemaan välin peruslaukalla, jolloin väliin pitäisi mahtua kaksi laukka-askelta. Ressu intoutui hieman esteistä, mutta Christa istui rauhassa lähellä hevosta tehden pieniä puolipidätteitä jolloin ori laukkasi hyvällä temmolla ja hyppäsi hyvin. Yhtä hyvin sarja sujui pidentäen ja lyhentäen. Lyhyttä laukkaa Christa sai työstää ympyrällä hetken aikaa, sillä Ressu ei millään meinannut lyhentää tarpeeksi vaan jäädä ihmeelliseen puoliksi lyhennettyyn loikintaan. Nainen ei kuitenkaan hermostunut ja ohjeitteni mukaan ratsasti istunnallaan takaosaa enemmän alle ja piti hevosen edestä kontrollissa. Loppujen lopuksi myös lyhyellä laukalla hyppääminen onnistui loistavasti Ressun ottaessa hallitut, siistit hypyt. Pidentäminen ei ollut ongelma ja vaikka oletin orin loikkaavan kengurutyylillä, kun sai vähän enemmän vapautta etenemiseen. Tätä ongelmaa ei kuitenkaan ilmennyt vaan Christa pidensi laukkaa maltillisesti. Hyvää työtä sekä ratsastajalta, että hevoselta!

Estevalmennus, valmentajana melissa
Komean värinen Ressu oli älyttömän mukava valmennettava! Jo valmennuksen alkuminuuteilla vakuutuin oriin taidoista ja luuloni osoittautuivat todeksi kun päästin Christan hyppäämään oriinsa kanssa. Valmennuksen aiheeksi olin valinnut mukavia perusharjoituksia kuten innaria sekä neliapilaharjoituksen. Aloitimme innarilla jota Ressu jostain syystä vierasti alkuun erittäin paljon. Hypyt eivät oikein menneet kohdilleen ja Christalla oli selvästi vaikeuksia pysytellä oriin pompuissa mukana. Neuvoin Christaa ratsastamaan laukkaa molempiin kierroksiin kerran ja yrittämään sitten uudestaan, Ressu näytti turhan jännityneeltä. Laukkojen jälkeen innari onnistuikin jo paremmin ja ori näytti huomattavasti rentoutuneemmalta. Hyppyihin tuli mukaan hyvä ponnu ja Christa ajoi oriin nätisti esteiden yli. Innarin jälkeen lopettelimme neliapilaharjoituksella johon Ressu tykästyi kovin. Ori hyppäsi tarmokkaasti ja sääteli vauhtiaan juuri sopivaksi. Kyllä huomasi, että Ressu on jo kokenut kisakonkari, ja että Christallakin on kokemusta esteratsastuksesta.

Estevalmennus, valmentajana Vibaja
Reprise olikin minulle uusi tuttavuus, jota pääsin iloisesti valmentamaan kylmänä sadeaamuna. Säätiedotus oli lupaillut aurinkoista, niin ei tietenkään tullut mukaan otettua mitään sateen pitävää. Onnekseni maneesi löytyy, niin pääsen turvaan, sokerista ihmiset kun on tehty. Tervehdin Christaa ja hän huomasi vaatetukseni ja selkeästi myös ilmeeni. Hihitellessään hän myös samalla verrytteli suuriliikkeistä oriaan. Pelkkää jalkaa ja jalkaa vain, mainitsin Christalle hevosesta. Virneen nähtyäni rupesinkin kokoamaan esteitä. Kenguruksi kutsuttu ori olisi varmasti huisi tapaus tänään, joten emme mitään aivan pieniä esteitä hyppäisi. Aloittaisimme muutamalla 140 cm pystyllä, josta sitten samankorkuiselle okserille ja viimeisenä 130 cm trippeli, joka toivottavasti toisi korkeutta hyppyyn. Mitään esteratasarjaa emme vetäisi, vaan lähinnä treenausmielessä mentäisiin. Ensin oli vuorossa pystyt. Christa oli hyvin saanut Ressun heräteltyä ja ori hyppäsikin aikamoisen loikan, mutta ratsastaja oli varautunut tähän, eikä ongelmaa ollut. Muutaman ponnun jälkeen mentiin pystyt ja okseri. Okserilla hyppy jäi hiukan lyhyeksi, jolloin taaimmainen puomi kolahti alas. Ori osaa kyllä hypätä korkealta, mutta täytyy selkeästi harjoittaa tuota pituutta myös. Pienellä vauhdin lisäyksellä este sujui moitteettomasti. Muutamat viimeiset kerrat mentiin kaikki neljä estettä peräjälkeen ja vaikka muutama pudotus sieltä tulikin, niin muutoin sujui hyvin ja ratsastajan tasapaino oli mukana kokoajan.

Estevalmennus, valmentajana Vibaja
Tänään vuorossa olisikin esteen hyppäämistä pituus suunnassa. Eli vettä ja vettä ja vettä, sekä sarjalla vähän oksereita. Kyllä tästä melko rankka päivä saadaan aikaiseksi, varoittelin Christaa ainakin henkisesti jo etukäteen. Hänen verrytellessä Ressua, pyysin tekemään paljon lisäyksiä sekä taivutuksia, jotta ori olisi parhaimmillaan tänään, koska sitä vaadittaisiin. Onnekseni tänään ei satanut vettä ja saimme koko suuren kentän käyttöömme. Loppujen lopuksi kentältä löytyi useita pystyjä, sarja ja vesi. Pääty-ympyrältä löytyi kaksi pystyä ja sieltä alkaisikin lähtömme. Josta matka jatkuu pitkälle sivulle sarjalle, josta melko tiukka u-käännös takaisin samaiseen suuntaan pystylle ja sieltä taas loivan u-käännöksen kautta toiselle pitkälle sivulle vedelle ja toiselle pääty ympyrälle yhdelle pystylle. Mikäli nyt kukaan lukija ymmärsi puhettani, niin hyvä se niin, piirroksen saa sähköpostitse. Emme harjoitelleen ajan kanssa, vaan rauhassa edeten kohti tuskaista työtä. Esteiden välit vaihtelivat 130 – 150 cm välillä. Pystyt sujuivat alussa hienosti ja Christa sai oriin pidettyä asetettuna ympyrällä sisälle päin. Sarjalle tultua taisi tulla yksi laukka-askel liikaa ja puomit kolahtivat, myös ratsastajan tasapaino meinasi herpaantua, mutta se oli vain melkein. Tiukassa käännöksessä herran jalat kyllä viuhahtivat joka suuntaan, mutta se ei kaksikon menoa haitannut, kun pysty sujui upeasti. Vedellä sitten maiskutettiin ja vauhti saatiin hyvin alkamaan, kun itsekin jouduin hieman karjahtamaan nähdessäni oriin pienen epäröinnin. Viimeiset pystyt vielä ja rata oli valmis. Christan ilme oli mitä parhain, kun hän taisi jo mielessään kuvitella vesiesteellä lentävänsä kaaressa alas herran kieltäytyessä. Ressu taisi itsekin yllättyä hieman kanihypystään. Sama rata mentiin vielä niin kauan, kunnes se meni täydellisesti ja kaikki raajat kohdallaan. Uuvuttavan työpäivän jälkeen on pakko sanoa, että tässä on hyvä parivaljakko.

Kuvagalleria

Muuta tärkeää

Reprise on virtuaalihevonen - Reprise is a SIM-game horse.
Kuvat © van Uytert, thank you!