Remus

Perustiedot

Nimi:	Remus	Rotu:	Friisiläinen
Syntymäpäivä, ikä:	01.12.2023, 16-vuotias (07/2025)	Sukupuoli:	Ori
Ikääntyminen:	Satunnainen	Rekisterinro:	VH14-040-0123
Väri, säkäkorkeus:	Musta, 167 cm	Painotus:	Kouluratsastus
Omistaja:	Faye, VRL-11299	Koulutustaso:	Intermediate II
Kasvattaja:	K. van Brouij, Hollanti	Kotitalli:	Stoeterij Radewijk, Saksa

KTK-II (15.11.2014)
22 + 18 + 18 + 20 = 78 p.

VIR MVA Ch
myönnetty 25.09.2025

All-Sim Evaluation Station
(20.01.2015)
Grand Total 64%
Premier

Character : 5 p
Temperment : 4 p
Ability to Work : 2 p
Willingness to Work : 3 p
General Specialty Aptidute : 18 p
Basic Gaits : 11 p
Rideability : 13 p
Conformation : 8 p

Historia

Remus oli suoraansanottuna sattumalöydös Hollannista. Olin ihan vain turistimatkalla Amsterdamissa, ja päätin lähteä juustotilakierrokselle Goudan kaupunkiin. Siellä kun nimestään päätellen on useampikin maatila, joilla juustonvalmistus on verissä. Olin vuokrannut auton, ja päätin ottaa reissun roadtripin kannalta. Ehkä alitajuntani oli jo ajatellut jotain muuta, sillä tienvarsiviitoituksen perusteella kaupungin laitamilla oli meneillään myös friisiläisten jalostuspäivät… Ajattelin, että koukkaisen sinne nopeasti vain…

No nopeaksi reissu ei jäänyt, sillä shoppailin matkaani useamman hevosen. Juustotkin jäivät siltä päivältä ostamatta kun kulutin käytännössä koko päivän mustien hevosten seassa (no oli siellä pari rautiastakin). Jalostuspäivillä oli poikkeuksellisen hyvä tarjonta, ja kummallista kyllä, useamman hevosen kohdalla oli FOR SALE-lappunen, eivätkä hinnat olleet päätähuimaavia. Ihmettelin asiaa paikallisen hevosmyyjän kanssa, joka selitti sen johtuvan kallistuneista kuluista. En viitsinyt ääneen mainita, että Hollannissa hevosen pitäminen on puoli-ilmaista verrattuna Saksaan tai Sveitsiin…

Remus oli siis yksi ostamistani hevosista, ja valikoitui puhtaasti liikkeiden perusteella. Ori esitettiin perinteisesti valkoisissa suitsissa, jonkun ripeäjalkaisen herran juostessa lennokkaasti vieressä. Ori oli silloin viisivuotias - muutaman kerran startannut, ja melko raaka, mutta jo varsin näyttävä. Eikä todellakaan kallis. Sovimme kuljetukset Saksaan seuraavalle kuulle kun paikallinen hevoskuljettaja oli tuomassa isomman lastin hevosia kerralla.

Luonne

Remus on oman arvonsa tietävä ori, joka kuitenkin käyttäytyy lähes poikkeuksetta herrasmiehen elkein. Isokokoinen ori on luonteeltaan voimakastahtoinen, mutta ymmärtää paikkansa eikä viitsi lähteä yrittämään vallanvaihtoa. Ori on helposti komennettavissa ääniavuin jos se alkaa yhtään ryttyilemään. Taluttaessa se on varsin vauhdikas ja eteenpäinpyrkivä, joten sen kanssa on hyvä olla suunnitelma valmiina. Ori pysyy kyllä käsissä vaikka taluttaja avaisi toisella kädellä porttia, mutta aina itseään helpottaakseen - on hyvä aukoa portit ja ovet valmiiksi, sillä Remuksen vauhdissa saattaa toisinaan jäädä jälkeen. Jos ympärillä on paljon kiimaisia tammoja - menee helposti orin päiväjärjestys pieleen, ja hormonit hyrräävät. Silloin on hyvä siirtyä suitsiin ihan lyhyilläkin matkoilla, sillä ori kyllä kunnioittaa kovempia keinoja ja pysyy paremmin hanskassa kuolaimet suussa.

Hoitaessa ori kannattaa sitoa kiinni, sillä muiden hevosten mennessä karsinan ohi, Remuksella on tapana steppailla karsinaansa ympäri, eikä hoitotoimenpiteistä tule tällöin mitään. Varusteiden laittaminen itsessään ei aiheuta ongelmia, sillä ori pääsee tutuista toimenpiteistä niin sanottuun työmoodiin. Harjaamisessa kannattaa kuitenkin olla enemmän vähän ronskimpikätinen kuin turhan hellä, sillä Remus kutiaa helposti eikä tykkää turhasta hipsuttelusta. Kengittäjä ei oikein kuulu orin suosikkeihin, mutta miehen elkein se kestää tarvittavat toimenpiteet, ja toki melassimehulla lahjominen toimii aina.

Ratsuna Remus on ennenkaikkea näyttävä. Sillä on korkeat, hyvin voimakkaat askeleet eikä se kyllä epäröi näyttää niitä. Ori on parhaimmillaan kootuissa askellajeissa ja esittääkin itsensä ylväänä, askeliltaan hyvin mahtipontisena. Ihan ilmaiseksi se ei näytä liikkeitään näyttele, joten vaatii hieman totuttelua orin toimintatapoihin, jotta sen saa kulkemaan ylväästi. Mikään helppo ratsukaan se ei ole - Remus ei tykkää turhan kovakätisistä ratsastajista, vaan suosii ratsastajia, jotka osaavat antaa oikeat avut ilman turhaa kohellusta. Perustreeneihin ori kaipaa vaihtelua, ettei se pääse pitkästymään, mutta kisakentällä se ottaa jokaisesta hetkestä kaiken irti!

Maastoilu tai satunnainen valjakkoajo ovat hauskaa hupia koulutreenien väliin. Ajolle opetettu ori toimii kärryjenkin edessä varsin mallikelpoisesti, eikä aikanaan valjakkoajourakaan ollut poissuljettu. Maastossa ori on vauhdikas, ja saattaakin helposti varastaa jos hyvä laukkabaana sattuu kohdille. Pienet, eteen kaatuneet puunrungot eivät sitä hirvitä, mutta isommat esteet tai esimerkiksi joenylitykset ovat toisinaan haastavia.

Sukutaulu

i. Ranma fri, 166 cm, m (EVM)	ii. Sterre H. fri, 162 cm, m	iii. Opus G. fri, 166 cm, m
		iie. Renata fri, 161 cm, m
	ie. Stef fri, 160 cm, m	iei. Stefano V. fri, 161 cm, m
		iee. Heeike fri, 155 cm, m
e. Sjakie S. fri, 155 cm, m (EVM)	ei. Richard W. fri, 166 cm, m	eii. Petyr fri, 162 cm, m
		eie. Paoletta fri, 159 cm, m
	ee. Renée G. fri, 158 cm, m	eei. Rondo fri, 167 cm, m
		eee. Karela fri, 160 cm, m

Sukuselvitys

Isä Ranma oli varsin massiivinen ori - selkeästi vanhempaa kärryhevostyyppiä. Musta, pitkäjouhinen ori omasi massiivisen kaulan ja vankan rungon. Se oli suht suurikokoinen myös säkäkorkeudeltaan, mikä teki siitä entistä näyttävämmän. Ori ei ollut mikään parkettien partaveitsi - se oli toisinaan hieman kömpelö ja tuntui sotkeutuvan jalkoihinsa. Ori oli ilmeisesti ehdottomasti parhaimmillaan kärryjen edessä eikä niinikään kouluradoilla, joissa se kuitenkin enemmistön kilpailuistaan kilpaili. Ehkä orin harvinaiset ja pitkälle jäljitettävissä olevat sukulinjat olivat sen hohdon syy, sillä rakennekukkanen tämä ori ei ollut ja kuten edellä mainittiin, ei se myöskään loistanut kilparadoilla. Sen suku sen sijaan jatkuu kauas, ja sisältää mielenkiintoisia nimiä vuosikymmentenkin takaa.

Isänisä Sterre H., huomattavasti jälkikasvuaan pienempi ja kevyempi ori, on enemmän hollantilaista sporttilinjaa vastaava. Kouluradoilla ahkerasti uransa aikana startannut ori menestyi mallikelpoisesti, ja keräsikin melkoisen rusetti- ja pokaalikokoelman omistajalleen. Tämä itsessään riitti siivittämään orin varsinaiseen jalostusorin maineseen, mutta myös oripäiviltä kopattu I-kantakirjapalkinto toi lisäarvoa orille. Jälkeläisiä orille sitten kertyikin, ja se oli yksi ensimmäisiä hollantilaisia friisejä, joiden pakastesperma matkasi myös maan rajojen yli ympäri maailmaa.

Isänemä Stefiä katsoessa ei liene epäselvää, mistä Ranma oli massiivisen runkonsa perinyt. Tamma oli myös melkoinen valtamerilaiva - ei niinkään säkäkorkeudellisesti, mutta runko oli jykevä kuin tynnyri ja tamma muistutti enemmän jotakin työhevosta kuin ylvästä friisiläistä. Tamma kilpailikin vähän sitä sun tätä - kouluradoilta valjakkoon ja satunnainen estestarttikin, mutta jälkimmäisen kohdalla onneksi ymmärrettiin, ettei tästä hevosesta mitään hyppääjää tulisi! Kouluradoilla tamma pärjäsi parhaiten, vaikka luokkien taso pysyikin helppona. Se oli miellyttävä luonteeltaan, ja ehkä siksi valloitti omistajansa sydämen, eikä edes tarhassa saatu jalkavamma riittänyt syyksi lopettaa tamma vaan se jatkoi elämäänsä varsoja kasvatellen.

Emä Sjakie S., kansainvälisestikin pärjännyt koulutamma on pienestä koostaan huolimatta pärjännyt äärettömän hyvin. Intermediate-tason luokkia pääosin kisannut, alta 160 cm tamma menestyi parhaiten kotikentillä, mutta starttasi laajasti ympäri Eurooppaa ja viimeisinä kisavuosinaan myös Yhdysvalloissa, jonne se varta vasten lennätettiin Hollannista. Kokeiltiinpa Jenkeissä tamman kanssa myös askellajiratsastuksen kaikille avoimia ratsastusluokkia, joskaan ne eivät tuntuneet tammalle niin tutuilta eikä menestys ollut huimaa. Koulukisojen palkintojenjaossa tamma sen sijaan oli tuttu näky. Loistava menestys riitti siihen, että tamman jälkeläiset (ehkä Remus unohtaen) olivat haluttuja ja pitkälle varattuja. Ei ollut poikkeuksellista, että varsa myytiin jo suunnitteluvaiheessa, ja niistä tarjottiin isot summat rahaa. Onneksi tamma pysyi terveenä loppuun saakka ja ehti tehdä viisi hyvärakenteista varsaa.

Emänisä Richard W. on vanhempaa valjakkolinjaa, ja varmasti tuonut geeneissään loistavaa ajettavuutta sukulinjoihin. Orilla startattiin huima määrä valjakkoajokilpailuita, jonka päälle vielä useampi koulustarttikin. Ehdottomasti parhaiten ori kuitenkin toimi kärryiltä käsin, ja myös sen askeleet pääsivät oikeuksiinsa nimenomaan ajettuna. Ori oli kuulopuheiden perusteella hieman haastava käsitellä, mutta sen kanssa pärjättiin. Ehkä tämä oli yksi syy, miksi oria ei lopulta käytetty jalostukseen niin paljon kuin ehkä olisi toivottu. Ei sen jälkeläismäärä silti hullumpi ole: 22 varsaa, joista 90% Hollannissa ja muutama hassu tapaus myyty ulkomaille.

Emänemä Renée G., pieni ja siro friisitamma kilpaili pääosin paikalliskisoissa, Etelä-Hollannissa - satunnaisesti myös Belgian puolella startaten. Tamman omisti alkuun teini-ikäinen ratsastajanalku, jonka kanssa tamma pääsi kohoamaan aina helpoista luokista hieman vaativimpiin. Ratsastaja kuitenkin koki, ettei tammassa ole sitä kapasiteettiä, mitä huipulle pääsemiseen vaaditaan, ja nopeasti friisiläishaaveet jäivätkin taakse ja tilalle löytyi pätevämpi puoliverinen. Tässä kohtaa tamma vaihtoi omistajaa, mutta uusi omistaja ei ollut niinkään kiinnostunut kilpailemisesta vaan tamman varsottamisesta, ja kisaura loppui siihen. Onneksi tamma oli luonteeltaan miellyttävä, ja myös erinomainen emä varsoilleen.

Jälkeläiset

Remus on tarjolla jalostukseen. Ori periyttää jälkeläisilleen korkeiden, hienojen askeltensa lisäksi myös hyvän rakenteensa. Yleensä sen jälkeläiset ovat myös melko hyväkäytöksisiä.

      s. 21.06.2014 - o. Tjeerd R. (emä. Stefana S.)  -   VIR MVA Ch, KTK-I
      s. 06.09.2014 - t. Veerke R. (emä. Thyrza)  -   KTK-II, KRJ-II
      s. 24.02.2025 - o. Falco van Cloud (emä. Jupiter van de Nevel)  -   KTK-III

Kilpailut ja näyttelyt

Remus kilpailee porrastetuissa kouluratsastuskilpailuissa.
VRL-profiili

Kuulumisia

Ensimmäinen ratsastuskerta
Remus oli kotiutunut reilu viikko sitten Saksaan. Automatka Hollannista Saksan eteläosiin oli mennyt pääsääntöisesti hyvin, mitä nyt joku toinen ori oli pistänyt paikkoja hieman palasiksi ja saanut kuljettajan hermoraunion partaalle. Onnekseni kyse ei ollut minun hevosestani vaan kaikki ostokseni olivat käyttäytyneet mallikelpoisesti, Remus mukaanlukien. Ori oli kotiutunut hienosti - se oli tottunut tallin tapoihin ja tuntunut sopeutuvan myös tarhajärjestelyyn. Se oli muutamaan otteeseen kävellyt puolituntisen kävelykoneessa, mutta muu liikunta oli jäänyt lähinnä tarhassa kaahottamiseen. Siispä oiva aika kokeilla, miltä tämä ostos tuntuu selästä käsin.

Satuloin orin käytävällä, sillä tallityöntekijöiden mukaan ori oli karsinassa hieman haasteellinen hoitaa. Se ei myöskään mitenkään tuntunut nauttivan harjaamisesta, joten sutaisin sen nopeasti valmiiksi, putsasin kaviot ja iskin varusteet niskaan. Siinä kohtaa Remus oli jo korvat pystyssä, täpäkkänä menossa ja tuntui tietävän, mitä tuleman pitää. Talutin orin kentän laidalle ja hyppäsin satulaan - sain vauhdissa kiristellä satulavyön, sillä orilla oli hieman enemmän menohaluja kuin mitä oletin, luonnollisesti.

Remus oli ratsastaessa uskomaton! Nuori ori, ja kuitenkin niin osaava ja miellyttävä! Toki vauhtia hieman piisasi, mutta ori kyllä skarppasi hyvin ja kokosi itsensä mallikelpoisesti. Pääasiassa tehtiin treeniä vetreytymisen ja tutustumisen kannalta, mutta kokeilin muutamaa hieman vaikeampaa liikettäkin: laukanvaihtoja parin askeleen välein ja pientä piruettia, eikä näistä mikään tuottanut orille vaikeuksia. Se tuntui entistä enemmän syttyvän kun tehtävien haastavuus kasvoi. Askeleet olivat alkuun hieman pompottavia, mutta nopeasti löytyi yhteinen rytmi, eikä sitten ravissa istuminenkaan tuntunut lainkaan haastavalta! Ori hikosi huolella, joten hieman peruskunnossa on vielä parannettavaa, mutta hyvä tästä vielä tulee!

Loppukäynnit tehtiinkin sitten maastolenkillä, tallia kiertäen, jotta orikin pääsisi tutustumaan paikallisiin maisemiin. Tallissa varusteita poisottaessa ori oli jo huomattavasti lunkimpaa kaveria - ehkä väsymys painoi!

hevosen kuvat © MissRider
virtuaalihevonen - a sim-game horse