Mab yn y Dyfodol

Historia

Mabben nuoruusvuodet olivat yhtä matkustelua. Ori reissasi lenkin kautta Suomesta Sveitsiin ja sieltä sitten lentoteitse vielä Yhdysvaltain mantereen kautta Havaijille, jossa se nyt viettää ansaitusti eläkepäiviään siitospuuhissa. Voisi siis sanoa, että melkoinen maailmanmatkaaja tämä meidän Mabbe on. Ori syntyi Suomeen, hauskasti nimettyyn Hiprakkaan, suunnitellusti huolella valituista vanhemmista. Sen emä Rhown Gwenyth on tunnetun, jo lopettaneen welsh-siittolan kasvatteja ja oikein oiva esteponi pienille korkeuksille. Isä Anfarwol Tywyn, myöskin suuresta ja tunnetusta welsh-siittolasta lähtöisin, oli hieman vähemmän kilpailukentillä ja enemmän laitumella viihtynyt, kylläkin varsin näyttävä poniori. Molemmat kuitenkin varsin estepainotteisia, joten selkeästi estevarsaa lähdettiin hakemaan.

Sveitsiin, Fernwehiin Mabbe päätyi vasta nelivuotiaana, jo ratsukoulutuksen saaneena raakileena. Orin kanssa oli alkuun hieman keskustelua siitä, kuka päättää tahdin - poni vai ratsastaja. Yhteisymmärrykseen kuitenkin päästiin ja Mabben kisaura saatiin onnistuneesti startattua. Vaikkei sen kilpailutaustasta ole mitään suurempaa mainittavaa, oli ori kuitenkin ihan hyvä peruskisaponi, jota pääsivät hyödyntämään myös tallityöntekijöiden lapset paikalliskisoissa. Ori alkoi kuitenkin jossain kohtaa oireilla jaloistaan ja useamman eläinlääkärivisiitin jälkeen todettiin paremmaksi eläköittää Mabbe estekisoista ja siirtyä oloneuvos-moodiin (jota ori ei pannut lainkaan pahakseen!).

Yhdysvaltoihin ja Havaijiin ori päätyi kun omistaja päättikin siirtää kaikki welshit jo hieman unohtuneeseen projektiin, Lai'e Welshiin tropiikin keskelle. Sinne lähti lentokonelastillinen poneja kohti paratiisia - tosin välipysähdys oli Dallasissa, jossa ponit viettivät viikon karanteenissa, kunnes pääsivät jatkamaan kohti tropiikin lämpöä. Mabbe tuntui heti löytäneen loppuelämän kotinsa - se oli kuumassa ja kosteassa kuin kotonaan (mikä toki on outoa, onhan poni Suomesta syntyisin…).

Luonne

Mabbe on luonteeltaan hyvin tyypillinen pikkuponi - pääosin laiska tekemään töitä, mutta oikein innokas ja mielikuvituksellinen keksimään kaikkea muuta tallityöntekijöiden päänmenoksi. Se on ihan äärimmäisen utelias, ja yleensä haluaakin tutustua kaikkiin uusiin asioihin dramaattisesti puhisemalla ja esittämällä pelästynyttä. Todellisuudessa ori on aivan äärimmäisen rohkea, eikä pelkää käytännössä mitään, mutta se on myös ihan loistava show-mies, ja osaakin usein huvittaa tallityöntekijöiden rutiineja järjestämällä shown ties mistä pikkujutusta. Perusluonteeltaan se on kuitenkin mukava ja hyväntuulinen. Sillä tuntuu harvoin olevan huonoa päivää, eikä sitä oikein haittaa mikään vaan se tyytyy hyvin vähään. Ori kuitenkin tuntuu tylsistyvän nopeasti, erityisesti karsinassa tai tarhaillessaan ja se huvittaa itseään nypläämällä kaikkea, mitä nyt hampailla irti saa (riimuja, naruja, lukkoja, loimia ym). Usein sen kanssa tuleekin tilanteita, joissa kaverin loimi on kokonaan kaulalla kun se tarhaan mennessä oli vielä oikeaoppisesti päällä tai vaihtoehtoisesti ori on ulkoistanut itsensä karsinasta ja sisustaa varustehuonetta uusiksi. Tällaisia 'kivoja pikkujuttuja'.

Hoitotoimenpiteistä Mabbe nauttii täysin rinnoin. Se rakastaa sitä, että joku suo sille huomiotaan ja jaksaa esimerkiksi harjata sen päästä kavioihin oikein perusteellisesti. Ori on oppinut, että perusteellisen kurassa piehtaroinnin jälkeen se usein saa hyvin perusteellisen hoitohetken, joten on täysin turha olettaa, että märkinä päivinä ori olisi tarhasta tullessaan valkoinen... Ori on myös oikea vesipeto, ja voisi varmasti vaikka sukeltaa vesisaaviin jos sille annettaisiin siihen mahdollisuus. Vesipesun jälkeen sitä kuitenkin usein kutittaa ihan kamalasti, joten se hinkkaa itseään kaikkea mahdollista vasten, ja saattaa olla pesupaikalla nurinpäin kun tallityöntekijä saapuu jälleen paikalle.

Ratsuna Mabbe on ihan näppärä. Se ei ole mikään erityisen taitava tai mikään superlahjakkuus, mutta oikein toimiva perusponi. Orin estepainotteisuus tulee ehkä enemmän suvun myötä, ei niinkään taidon kautta. Toki Mabbe on enemmän edukseen este- kuin kouluradalla, mutta toimii kyllä kohtuullisesti lajissa kuin lajissa. Se on aina, lajista riippumatta, alkuun äärimmäisen laiska. Tällöin Mabbe testaa ratsastajaansa ja vähän, mitä siltä oikein odotetaan. Jos alkuverryttelyn aikana ei tee orille selväksi, että tänään pitää tehdä ihan töitäkin, on turha olettaa, että ori sellaiseen ryhtyy. Se usein tarvitsee aika napakat avut ja jämäkän ratsastajan, jos sen meinaa saada liikkumaan kunnolla.

Esteillä Mabesta saa yleensä enemmän irti, ja se myös innostuu helpommin. Tällöin vauhtia ja tahdikkaampaa liikkumistakaan ei tarvitse houkutella vaan Mabbe ihan omatoimisesti tarjoaa energisempää itseään. Toki ori esteilläkin testaa ratsastajaansa ja mieluusti menee vähän helpomman kautta jos sellainen mahdollistetaan. Se saattaa pari ensimmäistä kertaa hilpaista esteen ohi tai kieltää, mutta jos sille jälleen tekee selväksi, kuka määrää ja mitä tehdään, orin usein saa esteiden yli kiitettävästi. Pienet esteet ori hyppää tyylipuhtaasti, mutta jos esteiden koko kovin nousee, ori vaatii aikamoista tarkkuutta ja keskittymistä myös ratsastajaltaan. Sen hyppykapasiteetti ei riitä järin suurille esteille, mutta pienillä korkeuksilla se on oikein näppärä esteponi, ja nopea myös uusintaradoilla.

Koulukiemurat eivät oikein ole Mabben juttu, eikä ori liiemmin ole kiinnostunut mistään mahdottomasta vääntämisestä kouluaitojen sisäpuolella. Se on yleensä ihan tyytyväinen perus hölköttelyyn eikä sitä haittaa lainkaan, vaikka keskittymistä vaativat tehtävät jäisivät vähemmälle. Perushumputtelu onkin orin mieleen, ja se tykkää myös maastoilusta juuri sen rentouden vuoksi. Toki siltä saattaa maastossa vauhtiakin irrota, varsinkin jos on kaveri kirittämässä, mutta eniten se tykkää hitaista maastolenkeistä, joissa se saa kulkea suht vapain ohjin. Mabbe on varmajalkainen maastoilija eikä säiky turhaan.

Sukutaulu

i. Anfarwol Tywyn wA, 109 cm, rnkm	ii. Jenson Nantlle wA, 105 cm, mkm	iii. Jester Nantlleevm wA, 108 cm, mkm
		iie. Annbeth Nantlleevm wA, 104 cm, mkm
	ie. Penrhos Tonna wA, 113 cm, rtkm	iei. Celyn Pedyrevm wA, 115 cm, rtkm
		iee. Penrhos Tainaevm wA, 112 cm, rtkm
e. Rhown Gwenyth wA, 115 cm, rtkm KTK-II	ei. Wyann Tottau wA, 119 cm, rtkm	eii. Wyann Arosevm wA, 120 cm, vkk
		eie. Maintioli of Camevm wA, 115 cm, km
	ee. Trinity Endless wA, 114 cm, km	eei. Crow's Endingevm wA, 116 cm, km
		eee. Icor's Diamondevm wA, 115 cm, km

Sukuselvitys

Jälkeläiset

Mab yn y Dyfodol on tarjolla welsh- ja ratsuponijalostukseen. Ori periyttää jälkeläisilleen voikkogeeniään sekä hienoja askellajejaan. Orin jälkeläiset ovat yleensä myös hyvin isänsä kokoisia ja näköisiä rakenteeltaan.

s. 03.11.2018	ori	Fern Martyn	e. Brunnby Sugarberry
s. 20.02.2019	tamma	Fern Abergwyngregyn	e. Eurwen of Smithloch	Champion, KTK-I

Kilpailutulokset

ERJ-sijoituksia yhteensä 46 kpl.

01.06.2014 ERJ - 50 cm - 04/30 01.06.2014 ERJ - 60 cm - 01/24 02.06.2014 ERJ - 50 cm - 05/40 03.06.2014 ERJ - 60 cm - 02/24 03.06.2014 ERJ - 60 cm - 01/59 05.06.2014 ERJ - 60 cm - 05/40 06.06.2014 ERJ - 50 cm - 05/30 11.06.2014 ERJ - 50 cm - 03/30 15.06.2014 ERJ - 60 cm - 02/30 16.06.2014 ERJ - 50 cm - 05/40 17.06.2014 ERJ - 50 cm - 02/40 19.06.2014 ERJ - 50 cm - 03/40

12.07.2014 ERJ - 50 cm - 01/30 12.07.2014 ERJ - 60 cm - 01/26 28.07.2014 ERJ - 50 cm - 04/30 30.07.2014 ERJ - 60 cm - 02/30 16.08.2014 ERJ - 60 cm - 05/30 17.08.2014 ERJ - 60 cm - 02/30 01.09.2014 ERJ - 50 cm - 05/40 01.09.2014 ERJ - 50 cm - 05/40 02.09.2014 ERJ - 50 cm - 04/40 03.09.2014 ERJ - 60 cm - 02/26 04.09.2014 ERJ - 60 cm - 01/26

12.09.2014 ERJ - 60 cm - 02/36 14.09.2014 ERJ - 50 cm - 02/27 14.09.2014 ERJ - 60 cm - 06/50 15.09.2014 ERJ - 60 cm - 06/36 17.09.2014 ERJ - 50 cm - 02/30 22.09.2014 ERJ - 60 cm - 01/30 27.09.2014 ERJ - 60 cm - 05/26 30.09.2014 ERJ - 50 cm* - 01/52 16.11.2018 ERJ - 60 cm - 02/36 16.11.2018 ERJ - 60 cm - 01/36 17.11.2018 ERJ - 60 cm - 01/36 18.11.2018 ERJ - 60 cm - 03/36

21.11.2018 ERJ - 60 cm - 05/36 24.11.2018 ERJ - 60 cm - 02/36 26.11.2018 ERJ - 50 cm - 03/21 28.11.2018 ERJ - 50 cm - 02/21 22.11.2018 ERJ - 60 cm - 01/33 04.12.2018 ERJ - 50 cm - 03/25 07.12.2018 ERJ - 50 cm - 05/25 08.12.2018 ERJ - 50 cm - 01/25 12.12.2018 ERJ - 50 cm - 01/30 15.12.2018 ERJ - 60 cm - 04/32 19.12.2018 ERJ - 60 cm - 02/30

Valmennukset

Päiväkirjamerkinnät

Poni karkuteillä
Satuin yhtenä syysaamuna vilkaisemaan taloni ikkunasta aamukahvin lomassa ulos kun näin jonkun valkoisen vilahtavan marjapuskan taakse. Mietin, että ehkä huonosti nukuttu yö teki tepposia, ja jatkoin rauhassa kahvini ryystämistä. Hetken kuluttua silmäkulmastani joku valkoinen vilahti uudelleen, ja perässä meni tummiin pukeutunut henkilö. Kukapa muukaan siellä viiletti marjoja maistelemassa kuin meidän oma Mabbe - perässään tallityöntekijä Rodolfo, joka naaman punaisesta väristä päätellen oli juossut orin perässä jo hetken. Minä tietysti fiksuna tallin omistajana en suinkaan mennyt auttamaan vaan kaivoin puhelimeni esiin ja kuvasin koko hulvattoman prosessin videolle! Nauruni kuului videon taustalta kun myöhemmin näytin pätkän Rodolfolle, joka ei selkeästi arvostanut taidetaltiointiani samalla laajuudella kuin minä (tai Mabbe!). Orilla tuntui ainakin olevan varsin hauska aamu - se oli kuulemma karannut suoraansanottuna käsistä kun Rodolfo oli vienyt oria tarhaan. Mies kertoo ponin nykäisseen kerran kunnolla, ja sitten hän oli jo havahtunut tyhjään riimuun ja riimunnaruun, jotka roikkuivat onnettomasti kädestä. Poni oli kaikonnut teille tuntemattomille, kunnes mies oli sitten nähnyt vilauksen marjapuskien takaa!

Mielenkiintoinen estetreeni
Harvoin ratsastan itse ponejani, mikä tietysti on surullista kun niitä olen niin järkyttävän määrän haalinut. Tätä varten kuitenkin palkataan ammattilaisia! Päätin kuitenkin tänään ottaa tehtäväksi pienen estetreenin Mabben kanssa. Olin aavistuksen liian pitkä pikkuorille, mutta ajattelin, että kun nykäisen jalustimet riittävän ylös - ei pituudesta ole haittaa. Ori ei tiennyt vielä suunnitelmistani mitään vaan päätin ensin koota esteradan kentälle. Olinkin unohtanut miten raskasta puuhaa se on! Kannoin erikseen tolpat ja sitten puomit ja alkuperäisestä suunnitelmastani poiketen (olin suunnitellut hienoja erikoisesteitä..!), päädyin ihan yksinkertaisissa yhden, max. kahden puomin esteessä. Olin hiestä märkä jo ennen treenin aloittamista.

Toinen urakka olikin sitten ponin valmiiksi laittaminen. Ori ei meinannut antaa minulle ensin kiinni tarhasta - tietenkään. Eihän se halunnut lähteä töihin kun vapaus oli koittanut. Aikani taisteltua, sain kuin sainkin herran kiinni ja karsinaan huomatakseni, että se oli piehtaroinut kaikista kuraisimmassa kohdassa ja oli kuorrutettu paksulla savikerroksella. Ei muuta kuin kumisuka käteen ja rapsuttamaan! Tästä ori kyllä tuntui nauttivan täysin rinnoin - välillä se kihnutti minuakin, mutta asetin sujuvasti rajat ja hikipäissäni jatkoin kuran putsaamista.

Noin tunnin ahertamisen jälkeen ori oli likimain valkoinen ja sen verran puhdas, ettei satulahuovasta ja satulasta tulisi isompaa hankausta. Olin jo aivan valmis lepäämään, enkä ollut edes aloittanut treeniä! Talutin satuloidun ponin kentälle, jossa se bongasi heti esteet ja ymmärsi, mitä tuleman pitää. Selkään pääsyn jälkeen se ponkaisi raviin, paljon kyselemättä, olinko jollain tapaa varautunut tähän. En ollut. Pysyin niukin naukin selässä ja pysäytin ponin kentän nurkkaan, jotta sain koottua itseni ja egoni. Kentän laidalle oli kerääntynyt jo huvittunut joukko tallin ratsastajia ja työntekijöitä. Taisipa siellä olla Rodolfo puhelimenkin kanssa - selkeästi kostoksi edellisestä.

Lopulta treeni sujui ihan kohtalaisesti. Itse olin niin rapakunnossa, että poni vei kyllä voiton ihan kymmenen-nolla. Muutaman kerran toin sen huonosti esteelle ja Mabbe kielsi, ihan syystäkin. Muuten se tuntui nauttivan pienestä treeninpoikasesta, ja kyllä silläkin hengitys oli raskaampaa kun radat oli hypätty. Itse olin hiestä märkä, väsynyt ja kaikkeni antanut - vaikka estekorkeuskin pysyi vähintäänkin maltillisena! Loppukäyntien aikana Rodolfo naljaili kentän laidalta, josko haluaisin heti seuraavan ponin treenattavaksi - hän voisi sellaisen toimittaa tähän kentälle samantien. Meinasin tirvaista miestä, mutta onneksi olin riittävän kaukana! Luulen, että reiteni ja takapuoleni kaipasivat nyt vähintäänkin viikon verran lepoa ja seuraavan estetreenin teen ilman alun kohelluksia!