Grwn Siorus

Historia

Grwn Siorus on tunnetun Grwn-siittolan kasvatteja eikä päätynyt Lai'een sattumalta. Siittola oli minulle tuttu jo nuoruudesta - se oli yksi 90-luvun merkittävimpiä welsh-kasvattajia Walesin luoteisosissa, ja useasti mainittu eri hevoslehtien palstoilla. Muistan aina lapsena ja teininä keräilleeni welshien kuvia pahvilaatikkoon, ja heittämällä varmasti yli puolet noista welsheistä olivat Grwn-siittolan poneja. Ei liene epäselvää, miksi siittola pysyi aina mielessäni - ihan siihen päivään asti kun itse päätin alkaa kasvattajaa saman rodun poneja, vaikkakin aivan eri puolilla maailmaa.

Siorus sen sijaan valikoitui talliin tuurilla. Siittolalla oli aikanaan kasvattimyynti päällä sikaa säkissä-tyyliin. Lauma orivarsoja oli "unohtunut" peltoon vuodeksi tai pariksi (kuka näitä laskee?), ja sieltä ne sitten pistettiin kaupan. Kauppatietoina oli nimi, sukupuoli ja väri - sukutaulu saati kuvat olivat ilmeisesti täysin toissijaista informaatiota. Siitä sitten valikoit nimen ja värin perusteella itsellesi sopivan yksilön ja huusit vielä muiden kanssa kilpaa. Itse yritin useampaa ponia ostaa itselleni, mutta lopulta huudot nousivat niin (naurettavan) korkeiksi, että jätin leikin kesken. Sioruksen kohdalla huudot pysyivät vielä maltillisina ja pääsin oman budjettini kanssa korkeimmalle.

Myönnän, että kyllä se hieman jännitti kun tämä orivarsan raakile sitten kärrättiin hienoilla lentokonekuljetuksilla Walesin sateisilta nummilta Havaijin tropiikkiin. Saattoi siinä orivarsaakin hieman jännittää. Onnekseni en ostanut ihan mitä tahansa mörrimöykkyä vaan muutaman vuoden työn jälkeen käsissäni oli laadukas ja hieno nuori ori!

Luonne

Siorus on yleisesti ottaen ori isolla O:lla - pikkuponi, jonka ego on isompi kuin monen muun isomman hevosen! Ylpeä ja ainakin olevinaan elegantti ori käyttäytyy kuin maailmanvalloittaja, ei pelkää mitään eikä yleensä haluaisi tanssia muiden kuin oman pillinsä mukaan. Energinen ori on täynnä intoa ja tarmoa - välillä vähän liiaksikin. Siorus ei suinkaan ole mikään helppo ori, ei maasta eikä selästä käsiteltynä. Se vaatii jämäkän ja määrätietoisen ihmisen, joka ei lähde mukaan orin egoistisiin kotkotuksiin vaan näyttää selväpiirteisesti, kuka täällä oikein määrää ja miksi.

Hoitotilanteissa Siorus on niiiin poni. Ja ori. Se käyttäytyy usein melko raivostuttavasti; hyörii ja pyörii eikä malta pysyä hetkeäkään paikallaan. Se kuopii etusellaan ja on varmasti tiellä joka ainoa sekunti. Pienen koonsa vuoksi esimerkiksi kavioiden puhdistaminen yhdistettynä tällä levottoman sielun suurpiirteisyydellä on äärimmäisen ärsyttävä toimenpide suoritettavaksi. Orilla on myös huono tapa näykkiä kun se tylsistyy - lähinnä se napsii ilmaa tai takin liepeitä, mutta satunnaisesti saattaa epäonninen ihmisnahkakin jäädä väliin. Tällöin yleensä ori on päässyt jo vähän niskan päälle ja vaatii kurinpalautusta. Pääsääntöisesti kaikki toimenpiteet kannattaa hoitaa ripeästi, jolloin ori ei kerkeä tylsistyä.

Selästä käsin Sioruksen suurieleisyys oikein korostuu. Pikkuori luulee olevansa kuin GP-tason puoliverinen. Toki siltä löytyy ihan kivat askeleet welsh mountain-oriksi, mutta ei se silti edes parhaimmissa unissaan yllä lähelle vaativia luokkia. Siorus on nimittäin loppupeleissä melko yksinkertainen - show on isompaa kuin teot. Mitä vaikeampia asioita sen kanssa yrittää tehdä, sitä varmemmin se putoaa kelkasta. Niin kauan kuin asiat pysyvät helppoina ja kivoina, se suorittaa määrätietoisesti ja aina kymmenkertaisella show-meiningillä.

Satunnainen harrastelu esteillä ja maastossa pitää pikkuorin mielen virkeänä ja tylsyydestä johtuvat temput vähenevissä määrin. Orin kanssa voi lähteä maastoon porukalla tai yksin, sillä se on varmajalkainen ja ainakin selästä käsin unohtaa hetkeksi sukupuolensa ja on ylipäätään kiinnostuneempi reippaasta etenemisestä kuin mukana kulkevista tammoista. Esteet, tai kavalettia pienemmät, onnistuvat yleensä ongelmitta ja suhteellisen varmajalkaisesti, mutta sitä isompia esteitä on orin kanssa turha lähteä yrittämään.

Sukutaulu

i. Merfyn Treforevm wA, 122 cm, rtpäist	ii. Merfyn Gwrythyrevm wA, 120 cm, rt	iii. Merfyn Devenrichevm wA, 121 cm, prt
		iie. Merfyn Chasandraevm wA, 119 cm, rt
	ie. Eirwen Sianievm wA, 118 cm, rtpäist	iei. Langdonevm wA, 119 cm, rt
		iee. Olyviaevm wA, 119 cm, rnpäist
e. Ceridwenevm wA, 117 cm, rtkm	ei. Mihangelevm wA, 118 cm, rtkm	eii. Pelagiusevm wA, 119 cm, rtkm
		eie. Gwennethevm wA, 117 cm, rt
	ee. Blodwenevm wA, 115 cm, mkm	eei. Aresionosevm wA, 119 cm, mkm
		eee. Luciliaevm wA, 115 cm, rtkm

Sukuselvitys

Sioruksen isä Merfyn Trefor on komea, rautiaanpäistärikkö ja melko jykevä welsh mountain-ori. Laajalti helpoissa koululuokissa kilpaillut ori on menestynyt sekä junioriluokissa että welshien omissa mestaruuksissa ja onkin tunnettu nimi rodun piireissä. Ori on hyvän rakenteensa vuoksi päässyt myös kantakirjaan ja pärjännyt kiitettävästi näyttelyissä - ainakin kertaalleen keräten koko potin kotiin best in show:na! Pitkän kilpailu-uransa jälkeen ori toimi vuosia Merfyn-siittolan kantaorina, astuen satoja tammoja. Merfyn Trefor oli myös siittolan ensimmäisiä kokeilaita, jonka pakastesperma matkasi ympäri maapalloa, ja tämän myötä orin jälkikasvua on kertynyt kaikille maapallon mantereille.

Isänisä Merfyn Gwrythyr oli kerrassaan upeanvärinen poni! Liki kuparinpunainen sukkajalka, luultavasti hieman sabinogeeniäkin mukana! Ori on selkeästi syypää Merfyn Treforin jyhkeyteen, sillä Gwrythyr oli melkoinen jötkäle itsekin! Sen rotu- ja sukupuolileima olivat kuitenkin erinomaisia, eikä orissa tiukan treenauksen vuoksi ollut yhtään ylimääräistä rasvaa. Luonteeltaan ori oli melko haastava - hyvin machomainen ja tykkäsi liikkua lähinnä kahdella jalalla. Hankalan luonteensa vuoksi sen kilpaura jäi melko lyhyeksi; joitakin startteja koulupuolella, joitakin esteillä ja siinä se. Jälkikasvua orille kuitenkin kertyi senkin edestä, sillä upean ulkomuotonsa ja hyvän sukunsa vuoksi, Gwrythyr oli silti haluttua isämateriaalia.

Isänemä Eirwen Siani, tunnetun irlantilaisen welshkasvattajan ykköskantakirjatamma, ja niin kuvankaunis mountain kuin voi olla! Siani oli liki palvottu Irlannin welsh-skenessä, ja veikkaan, että tammaa myös pidettiin kuin pumpulissa! Niin harvoin sitä missään näkyi. Sen suosio perustui pitkälti kuulopuheisiin ja liioiteltuun jumaloimiseen, sillä tammalla ei ollut juurikaan meriittejä kilpailujen puolelta - ykkösen kantakirjapalkinto ja muutama näyttelytulos. Toki, tamma on upeasta, harvinaisemmasta suvusta ja etenkin sen isä Langdon on ollut haluttu nimi mounttien sukutauluissa. Siltikään se ei tunnu selittävän sitä ylenpalttista hypetystä, jonka tamma on osakseen saanut. Kohtalo puuttui peliin tamman ollessa 15-vuotias, sillä se katkoi jalkansa aivan tasaisella maalla ilman mitään onnettomuutta. Liekö tammaa pidetty liialti pumpulissa - kuka tietää.

Emä Ceridwen taasen oli täysin tavallinen, melko mitäänsanomaton tamma. Rautiaankimo ja hyvin tavanomaisen näköinen tamma hoiti silti hommansa ensin kisaponina ja myöhemmin varsojen emänä moitteettomasti, ja oli Grwn-siittolassa hyvin pidetty poni. Tamma toimi erityisesti siittolan omistajien lasten ratsuna ja pääsi sitä myöden kiertämään laajalti kilpailuita eri lajeissa. Tamman on tiedetty menestyneen ainakin koulu- ja estekentillä, mutta myös maastoesteillä ja valjakossa. Melkoinen monitoimiponi siis! Hyvän luonteensa ja helpon käsiteltävyytensä vuoksi, tammaa pidettiin ahkerasti myös jalostuskäytössä - se oli luottavainen ihmisiä kohtaan ja usein sen varsoistakin tuli varmoja ja ihmisläheisiä. Tamma kuitenkin menehtyi vasta neljännen varsansa jälkeen ähkyyn.

Emänisä Mihangel oli kaikkea muuta kuin komea ori. Hieman romuluinen, isoluinen ori oli väriltään kuin likainen rätti: tylsänharmaa. Ori kompensoi ulkonäössä menettämäänsä erinomaisella luonteellaan. Se oli äärimmäisen helppo käsitellä, sekä selästä että maasta käsin. Nöyrä, vaatimaton ja luottavainen ori toimi ihmisellä kuin ihmisellä, ja uskallettiin helposti sysätä myös kokemattomien ratsuksi. Tämän vuoksi se oli tuttu näky kilpakentillä, ja myös usein se ensimmäinen ratsu junioriratsastajilla. Varma ja tasainen suorittaja - kuin ratsastuskoulun tuntiponi konsanaan!

Emänemä Blodwen taasen oli aivan eri maata kuin jälkikasvunsa tai Mihangel. Kuvankaunis, siro tamma niitti ruusukkeita ja pokaaleita kaikissa käymissään näyttelyissä, eikä ollut lainkaan ennenkuulumatonta, että se pääsi BIS-kehään asti. Erinomaisen rakenteen omaava tamma olikin sitten menettänyt luonteessaan sen, mitä oli ulkonäössään kerännyt. Tamma oli nirppanokkainen, tammamainen ja melko ärsyttävä jos omistajan sanoja voi lainata. Haastava tamma kaikin puolin. Oikeastaan mikään ei sille kelvannut ja kaikessa se pani vastaan. On oikeastaan ihme, miten tamma pärjäsikin näyttelyissä niin hyvin vaikka sen perusilme kotipuolessa on kuin sitruunan nielleellä! Tamma kuitenkin jätti jälkeensä upeita ja hyväluontoisia varsoja, etenkin kun orivalinnassa käytettiin aikaa luonteenpiirteiden miettimiseen.

Jälkeläiset

Grwn Siorus on tarjolla jalostukseen. Ori periyttää jälkeläisilleen rautiaan, kimon tai päistärikön värin lisäksi myös ilmeikkäät piirteensä ja hyvän rakenteensa. Usein sen jälkeläiset saavat myös isänsä lennokkaat ja näyttävät askeleet.

s. 01.10.2014

tamma

Lai'e Iola

e. Ilectra

Kilpailutulokset

Grwn Siorus kilpailee porrastetuissa kouluratsastuskilpailuissa.
VRL-profiili

15.05.2025 NJ - irtoSERT (tuom. Jannica)

Valmennukset

Päiväkirjamerkinnät

Saapuminen Havaijille
Myönnän, että kyllä jännitti kun seisoin Kahuluin kansainvälisellä lentokentällä odottamassa poniani. Olin ostanut Grwn-siittolasta käytännössä sian säkissä - welshvarsan näkemättä edes kuvaa, pelkän nimen ja värin perusteella! Ja olin maksanut varsasta aivan liikaa spekseihin nähden! Mutta mitäpä sitä ei ponikasvattamisen eteen tekisi!

Sain aikani odottaa kunnes ruuman hevoskopit tuotiin maaperälle asti. Kimeä, ponimainen hirnunta kuului jo kauas ja silmiäni pyöräytellen olin varma, että kyseessä oli juuri minun ostokseni, vaikka toki koneessa oli paljon muitakin hevosia. Enkä ollut väärässä - 1-vuotias pikkuorihan se siellä ilmoitti tulostaan. Lentokoneen työntekijät vaikuttivat lopen kyllästyneiltä toimimaan orivarsan kanssa ja löivät minulle narun (ja sen päässä rimpuilevan pikkuorin) kouraan välittömästi kun sellaiseen aukesi mahdollisuus.

Siinä sitten toljotettiin toinen toisiamme hetki - Sioruskin ihan jähmettyi hetkeksi, kunnes jatkoi kekkulointiaan. Huokaisin ja naurahdin, olihan tässä tilanteessa jotain hyvin tragikoomista. No, ehkäpä me tästä tulisimme vielä sujuiksi!