Fern Arianwen

Historiaa

Fern Arianwenin tarina alkoi jo ajatuksesta saada vielä toistaiseksi Sveitsissä asuvasta mountain-tammastani Emlynistä varsa. Sopivaa oriehdokasta ei kuitenkaan tuntunut omasta tallista löytyvän. Jos totta puhutaan, halusinkin hieman katsastaa markkinoita ja saada uutta verta talliin muiden sukulinjojen kautta. Omat linjat tulevat niin sanotusti välillä liiankin tutuiksi. Tunnetulla welsh-kasvattajalla elenillä oli pakastespermaa saatavilla muutamasta orista vielä hetki ennen niiden sovittua lopetuspäivää. Selasin kuumeisesti katalogia päivä toisensa jälkeen, ja päädyin lopulta kimoon walesinponi-oriin Bridgebell Sovereigniin. Ori oli ansioitunut esteponi ja myös kantakirjattu käyttöluokkien pohjalta, joten ei lainkaan hullumpi isäehdokas tulevalle estevarsalle.

Emlynin astutus sujui ongelmitta, tamma tuli kantavaksi ensiyrittämällä ja pysyi hyvävointisena aina varsomiseen asti. Ikinähän ei pidä toivoa muuta kuin tervettä varsaa ja onnistunutta varsomista, mutta salaa toki toivoin tammaa - ja tammahan sieltä tuli! Nätti, sukkajalkainen ruunikko pikkutamma - kuin ilmetty emänsä kaksoisolento vielä ainakin näin nuorena. Terhakkaasti se nousi liki heti ylös ja etsimään ravintoa. Emlyn oli varsastaan silminnähden ylpeä - tamma oli aina kasvattanut varsojaan hyvin, mutta tätä tapausta se halusi esitellä muillekin lauman tammoille heti ensimmäisenä ulkoilupäivänä! Kun muut ihastelivat Emlynin innokkuutta - minä ihastelin varsan lennokasta ravia!

Luonne

Arianwen on osoittautunut oikein näppäräksi pikkutammaksi. Sillä on toisinaan enemmänkin pilkettä silmäkulmassa, ja se totisesti uskaltaa myös tehdä pieniä temppuja ihmistensä pään menoksi. Tamma on mestari karkaamaan tarhasta ja tekee sen täysin show-mielessä, kuin ilmoittaen että ettepäs saanut pidettyä minua tälläkään kertaa aitojen sisällä. Olen vannonut, että tamma tarvitsee betonitarhan, vaikka kyllä se varmaan keksisi keinon karata sieltäkin! Onneksi tammalla on päässään enemmän kuin kaksi aivosolua, sillä se ymmärtää karkaamisen jälkeen pysyä pihapiirissä ja muiden hevosten lähistöllä. Ehkä siinä on hieman arkajalkuutta eikä se siksi viitsi hilpaista kovin kauas näköyhteydestä. Arianwenin kanssa ei siis tule tylsää päivää ja tamma tosiaan pitää mielen virkeänä sekä hoitajilla että lauman muilla tammoilla! Sekä hyvässä että vähän pahassakin!

Hoitotoimissa Arianwen osaa yleensä käyttäytyä suht siivosti. Hermot eivät mene riekaleiksi hoitajalla jos tamman pistää kiinni toimien ajaksi, sillä silloin se ei pääse pyörimään ja hyörimään niin paljon. Toki tamma on yhden sortin Houdini ja tarvittaessa vaikka järsii tiensä vapauteen. Se kuitenkin ymmärtää myös selkeitä käskyjä ja muutaman komennuksen jälkeen älyää käyttäytyä. Yleensä hyvänä kikkana toimii myös se, että käytävälle karsinan eteen tuo jonkun toisen hevosen ketjuihin. Tällöin tamma menettää mielenkiintosta hoitajaan ja keskittyy toisen hevosen huomioimiseen, ja yleisemmin myös pysyy paikallaan - turpa kaltereiden välissä höhöttäen.

Sukutaulu

i. Bridgebell Sovereign wB, 127 cm, rnkm PSB-II, VWY-C	ii. Paentmarwy Chevalierevm wB, 132 cm, rn	iii. Ecrynvale Royaleevm wB, 131 cm, mrn
		iie. Paentmarwy Chastityevm wB, 129 cm, rn
	ie. Bridgebell Hexevm wB, 124 cm, mkm	iei. Bridgebell Spellboundevm wB, 128 cm, m
		iee. Bridgebell Songstressevm wB, 126 cm, rnkm
e. Adara Emlyn wA, 118 cm, rn	ei. Pren Rupertevm wA, 118 cm, prn	eii. Franc Bachevm wA, 119 cm, rn
		eie. Brangwen Calypsoevm wA, 119 cm, prn
	ee. Grasgwrn Daellaevm wA, 114 cm, rn	eei. Penrhyndeudraeth Delwinevm wA, 115 cm, mrn
		eee. Grasgwrn Adelitaevm wA, 113 cm, rn

Sukuselvitys

Jälkeläiset

Fern Arianwen ei ole vielä tarjolla jalostukseen.

Kilpailutulokset

Ei vielä kilpailutuloksia.

Valmennukset

Päiväkirjamerkinnät

Jälleen yksi karkureissu
Olin aamulla vienyt nuorisolauman tallin taakse, isolle laitumelle ja tyytyväisin mielin jättänyt ne sinne. Syötävää riitti, keli oli suotuisa eikä liian kuuma ja trooppinen. Laitumella oli runsaasti varjopaikkoja tarjolla. Mikä voisikaan olla enää huonommin? Jatkoin tyytyväisenä tallihommia muutaman työntekijän kanssa, kun kuulin hirnuntaa pihalta ja kavioiden kopsetta laattapihalla. Tiesin jo, mitä odottaa. Arianwen oli karannut. Ja kuinka ollakaan, tamma kipitteli ympäriinsä tallin pihalla, hirnuen kovaäänisesti. Osa laumasta odotteli portilla karannutta kaveriaan, osa taas jatkoi tyytyväisenä laiduntamista. Pyöritin silmiäni ja nappasin tamman kiinni ilman mitään ongelmaa - ainahan se antoi kiinni. Palautin tamman tarhaan tietäen, että tätä samaa ruljanssia jatkettaisiin koko päivä ja koko vuosi, ellen keksisi mitään Arianwenin pitämää kikkakolmosta laitumen lankoihin.