Daeth Cusan

virtuaalihevonen - sim-game-horse

Nimi	Daeth Cusan "Curre"	Rotu	Welsh cob (sec. D)
Ikä	22-vuotias (05/2025)	Syntynyt	18.12.2011, GB
Sukupuoli	ori	VH-tunnus	VH12-026-0154
Väri, säkäkorkeus	musta, 147 cm	Painotus	valjakkoajo
Koulutustaso	helppo B, vaativa valjakkoajo	Kasvattaja	Daeth Welsh Cobs, GB
Omistaja	Faye, VRL-11299	Kotitalli	Lai'e Welsh, Yhdysvallat

kuvat © Mili Peel & Anthony Booth

Luonne

Daeth Cusan eli Curre on hieman tuulella käyvä ori, jonka kanssa pitää aina olla kuudes aisti käytössä ja silmät selässä. Se ei varsinaisesti ole aggressiivinen, mutta se on haastava ja usein näyttää ilkeää naamaansa ohikulkijoille. Orin perusilme on korvat luimussa, silmänvalkuaiset muljahdellen. Ori ei tykkää myöskään muista hevosista ja viihtyy yksinäisenä erakkona ehdottomasti parhaiten. Maasta käsitellessä ori on siis haastava, ja sen kanssa sujuvan yhteistyön löytäminen vie aikaa ja hoitajan hermoja. Kyllä ne sävelet sieltä sitten jossain kohtaa lutviutuvat, mutta hidasta se on. Ori on kokenut joskus nuoruudessaan laiminlyöntiä ja pahoinpitelyä, ja sieltä tämä kaikki epävarmuus ihmisiä (ja muitakin hevosia) kohtaan varmasti kumpuaa.

Hoitaessa Curre on haastava - mitäpä sitä kaunistelemaan. Ori on syytä sitoa kiinni, mieluusti molemmin puolin. Hoitotoimet kannattaa rajata minimiin ja toimia ripeästi ja määrätietoisesti. Turhaa liikuskelua orin takana tai kaulan alla kannattaa välttää - jos ori tarvitsee kiertää, on se syytä tehdä vähän kauempaa. Siinä mielessä orin hoitaminen tai varustaminen ei ole suositeltavaa liian pienessä tilassa. Curren kanssa kannattaa myös tiedottaa muita tallin kulkijoita välttämään orin edestä kulkemista. Ori ei tykkää muista nelijalkaisista lainkaan ja saattaa hyökkiä päälle (sen minkä ketjuiltaan pääsee). Varustamisessa ori omaksuu jonkun toisen moodin, sillä se tajuaa, että kohta lähdetään hommiin, ja usein se höllääkin vähän päätä kiristävää pantaa ja rauhoittuu aavistuksen.

Curren emänpuoleinen suku on täynnä hyviä ratsuja, mutta Curresta ei oikein ratsuksi ole. Se osaa perusasiat, mutta ei nauti lainkaan siitä, että selässä keikkuu ihminen potkimassa kylkiin. Kun sitten kärryt lyödään orin taakse - muuttuu ilme ja asenne. Ori alkaa näyttämään parhaita puoliaan ja suorastaan tuntuu nauttivan esiintymisestä. Ero on kuin yöllä ja päivällä jos vertaa Curren käytökseen maasta käsitellessä vs valjakkoajossa. Kokeneen ajajan ori tarvitsee, ja maastokokeissa myös kokeneen groomin, sillä se ei siedä epävarmuutta ihmisiltä. Ori ei tykkää myöskään liiallisesta päsmäröinnistä, mutta kaipaa silti selkeät avut ja ohjeet. Vaatii useamman ajokerran, että orin pään sisäiseen maailmaan pääsee kunnolla käsiksi, mutta kun tämän omaksuu - yhteistyö on varsin hedelmällistä!

Sukutaulu

Sukuselvitys

Daeth Cusanin isä De Ffacbys oli komea ilmestys. Pitkäharjainen, ryhdikäs ori oli väriltään kokomusta, ilman ainuttakaan valkoista karvaa. Se ei ollut järin isokokoinen, melko sopusuhtainen itseasiassa, mutta ryhdikkyydellään sai itsensä näyttämään heti 15 cm korkeammalta. Valjakkopainotteinen ori kilpaili sekä yksilö- että parivaljakkoa aktiivisesti lähes koko uransa. Sen kanssa kokeiltiin myös nelivaljakkoa, mutta siitä ei tullut mitään - ori oli hieman haastava luonteeltaan, ja ei hyväksynyt eteen tai taakseen hevosia edes tehdessään töitä. Parivaljakossa ori kuitenkin toimi kiitettävästi, ja ihan hyvän pokaalisaldon ori pokasi. Valjakkoura siivitti orin myös suosioon kasvatuspuolella, ja ori olikin haluttu oriehdokas monelle cob-tammalle. Usein rauhallisemman tamman valinta tasasi orin höyryisää luonnetta, ja varsoista kasvoi hyvällä kohtelulla ja koulutuksella mallikelpoisia yksilöitä.

Isänisä Chwedlonol, raamikas mustanruunikko ori, oli jälkikasvuaan isompi ja massiivisempi. Parhaassa lihaskunnossa se oli kuin steroideilla terästetty muskeliponi, joka kyllä keräsi katseita, missä ikinä liikkuikaan. Ori ei tosin liiemmin liikkunut - se eleli puhtaasti jalostushevosena kotitallillaan - mitä nyt toisinaan kävi paikallisnäyttelyissä pyörähtämässä. Orin suosio ei silti jäänyt suppeaksi, vaan sen hyvä ja tunnettu suku siivitti sille tasaisen tammavirran ympäri vuoden ja useamman vuoden ajan. Ori menehtyi sydänvaivoihin noin 15-vuotiaana, ja orin kuoleman jälkeen onkin spekuloitu, vaikuttiko orin massiivinen ulkomuoto sydämen kestävyyden heikkenemiseen.

Isänemä Merch Haf oli oikein nätti, ruunikko tamma. Tamma oli sopusuhtainen rakenteeltaan, ja edusti C-tyypin cobia. Valjakkoajoon koulutettu ja siinä ahkerasti kilpaillut tamma oli miellyttävä ajaa. Sillä oli kauniit, lennokkaat askeleet, joista se usein pokasi ylimääräisiä pisteitä kisoissa kuin kisoissa. Tamma oli helppohoitoinen myös maasta käsin, ja siksi omistajansa suuressa suosiossa. Erinomaisen työmotivaation omaava tamma oli kaikin puolin kiva ajoponi ja myöhemmin myös erinomainen emä varsoilleen. Ja varsoja sille syntyikin! Tamma kerkesi varsoa kymmenen varsaa, kunnes eläinlääkäri totesi, että eiköhän alkaisi riittää. Viimeisen varsansa se varsoi reilusti yli parikymppisenä. Pitkään tamma ei tämän jälkeen enää elänyt.

Emä Hyfryd Blasus oli ruunikko, melko isokokoinen tamma. Tamma oli kasvanut niin syrjäisillä seuduilla Walesissa, että se vietti ensimmäiset viisi vuotta vaan nummilla, ponilaumassa täysin villikkona. Kun sen kasvattaja sitten oivalsi, että pitäisikö tammalle tehdäkin jotain - oli koulutuksen alkutaival pitkä ja kivinen. Tamma pisti vastaan minkä kerkesi, kunnes viimein alistui kohtaloonsa ja ihmisten armoille. Hitaasti siitä sitten koulutettiin ensin pätevä kouluponi helppoihin luokkiin, ja myöhemmin myös ajoponi noviiseihin valjakkoluokkiin. Ei se erityisen hyvin pärjännyt, mutta kohtalaisesti kuitenkin. Iän myötä tamma rauhoittui entisestään, ja vanhoilla päivillään se oli suorastaan patistettava joka asiaan. Tamma varsoi vain kaksi varsaa - Daeth Cusan toinen niistä. Tämän varsan kohdalla mietittiin, oliko orivalinta sittenkin huono kun tiedettiin De Ffacbyksen haasteet.

Emänisä Pwll Tywod oli mallikkaasti pärjännyt kouluponi - se kilpaili urallaan aina vaativan B:n luokkiin saakka, ja varmasti olisi päässyt siitäkin eteenpäin, sillä orin tahdonvoimasta asia ei olisi jäänyt kiinni! Motivoitunut ja nopeasti oppiva ori oli kiva ratsastaa, ja motivoi samalla ratsastajaansakin kun tehtäviä pystyi koko ajan lisäämään ja haastavoittamaan. Harmittavasti orin etujalan jänne otti tarhassa osumaa, ja orin ura päättyi käytännössä siihen. Omistaja ei halunnut oria lopettaa, joten se jäi oloneuvokseksi tarhan perukoille. Satunnaisia tammoja sillä kävi visiitillä, sillä ori oli rodun sisällä kuitenkin koulusuoritusten vuoksi tunnettu. Melkoinen häseltäjä se oli edelleen, jalkavaivoista ja vanhasta iästä huolimatta, mutta ori ei ollut pahantahtoinen vaan lähinnä AD/HD. Jälkikasvua sille onneksi syntyi ihan kiitettävä määrä, ja moni peri sen hyvän motivaation ja työasenteen.

Emänemä Môr Disglair oli ruunikko, runsasjouhinen tamma etelä-Walesista. Tamma kasvoi hyvin kouluratsastuspainotteisella tallilla, mutta koska tamman ratsastettavuus ei ollut järin kummoinen (se ei tykännyt painosta selässään ja vastusteli usein, jolloin suoritukseen keskittymisestä ei tullut yhtään mitään), joten tamma pistettiin jo viisivuotiaana myyntiin. Onneksi tamma päätyi valjakkoajoa harrastavalle ihmiselle, joka koulutti tamman ajolle ja sai siitä oivan kilpakumppanin helppoihin luokkiin. Tammasta kuoriutui uranvaihdoksen myötä myös varsin mukava leidi - nyt kun kukaan ei väkisin tunkenut sen selkään, ei sillä ollut mitään syytä kenkkuilla. Valjakkoajossa tamma pärjäsi kertaalleen niinkin hyvin, että se yhtenä vuonna kruunattiin paikallisen welshponi-yhdistyksen valjakkoajon mestariksi! Muutaman varsan tamma ehti varsoa kilpailuvuosiensa välissä - usein samoihin aikoihin kun omistajana toimiva pariskuntakin päätti lisääntyä!

Jälkeläiset

Daeth Cusan on tarjolla jalostukseen.

Kilpailutulokset

Daeth Cusan kilpailee porrastetuissa valjakkoajokilpailuissa.
VRL-profiili

VVJ-sijoituksia yhteensä 10 kpl.

Valmennukset

Valjakkovalmennus, valmentajana Mari H.
Saavuin tänään Lai'een tarkoituksenani käydä ajamassa Currella. Minulla ei juurikaan ollut tietoa orista kun saavuin tallille ja olinkin kuin ällikällä lyöty kun minua odotti mitä komein musta ori. Piti käydä ihan Christalta varmistamassa, etten ollut lähdössä väärällä hevosella liikkeelle. Hoitaessa Curre ei ollut mitenkään hirveän mukava. Ori tuntui mulkoilevan minua koko ajan. Ei se mitään tehnyt, kunhan näytti hapanta naamaa. Kun hain orin valjaat ja aloin valjastamaan, ilme muuttui heti. Korvat pompahtivat pystyyn ja alkoi malttamaton pyöriminen. Selvisin Curren kanssa kuitenkin kärryjen luokse ja siitä maatoon. Päätin käydä ihan rauhallisen lenkin lähimaastoissa. Christa oli ohjeistanut mistä löytyy hyvät ajopolut ja suunnistin ohjeiden mukaan. Curre oli oikein mukava ajaa. Ori totteli hyvin ohjeita eikä säikkynyt mitään. Ei sillä, että olisimme lenkillämme mitään pelottavaa kohdanneet. Curre oli kuitenkin erittäin reipas, ja suurin osa lenkistä menikin ravaillessa kun herra ei suostunut kävelemään. Kokeilimme myös vähän laukkaa, mutta sen reippaammin emme menneet. Kävimme pyörimässä maastoissa noin tunnin, jonka jälkeen suuntasimme takaisin tallille. Hieman väsyneenä lenkistä Curre oli huomattavasti mukavampi hoitaa eikä se jaksanut vaivautua mulkoilemaan minua koko ajan. Kun ori oli harjattu kunnolla, nakkasin sille loimen selkään jonka jälkeen kävin moikkaamassa Christaa ja sitten lähdin kotiin.

Päiväkirjamerkinnät