Carnaross Krust

Nimi: Carnaross Krust "Rosso"	Rotu: Connemara
Syntynyt: 27.01.2015	Omistaja, kotitalli: Faye VRL-11299, Krustpils Manor
Ikä: 11 vuotta (08/2026)	Ikääntyminen: Satunnainen
Sukupuoli: Ori	Kasvattaja: Krustpils Manor, Latvia
Säkäkorkeus, väri: 145 cm, ruunivoikko	Rekisterinumero: VH25-035-0143
Painotuslaji: Kouluratsastus	Koulutustaso: Vaativa B / 80 cm

Historiaa - Kuinka kaikki alkoikaan...

Ajatus ruunivoikosta varsasta syntyi nähtyäni ensimmäistä kertaa orin isän, Honeydale Candy Latten. Kahvinvärinen, komea ori oli nimensä veroinen - upea, pyöreärunkoinen ruunivoikko, ja vielä erinomainen käytökseltään. Candy Latte muutti kasvattajaltaan Honeydalesta meille kouluponiksi, ja osoittautui myös erinomaiseksi jalostusoriksi. Toisin sanoen, tavoitteena oli saada vastaavanlainen jälkeläinen orista koulukäyttöön Krustpilsiin. Emäehdokkaaksi valikoitui Aidan Sirian - helppokäytöksinen ja kiva ruunikonkimo tamma. Molempien vanhempien suvuista löytyy tunnettuja connemara-nimiä, ja isot liudat palkintoja.

Sirian varsoi tammikuun loppupuolella, varsin huomaamattomasti ja salassa - ja ilokseni tuloksena oli todella ruunivoikko orivarsa! Myhäilin tyytyväisenä kun karsinan oven yli tuijottelin kaksikkoa. Varsan kasvaessa sain toisen iloisen yllätyksen huomatessani, että orivarsa oli luonteeltaan myös kuin isänsä - hyväkäytöksinen ja järkevä. Povasin orista erinomaista kouluponia ja suosittua jalostusoria!

~ * ~

Rosso on niitä oreja, joiden kohdalla saa usein selittää kahdesti, että kyseessä tosiaan on ori. Se on luonteeltaan poikkeuksellisen tasainen, hyväkäytöksinen ja helposti lähestyttävä - enemmänkin “herrasmiesruuna” kuin perinteinen ori. Rosso suhtautuu ympäristöönsä rauhallisesti ja uteliaasti, eikä turhia stressaa, mikä tekee siitä erittäin käsitellä maasta käsin. Maasta käsiteltäessä ori on luotettava ja helppo. Se kulkee nätisti taluttaessa, pysähtyy pyydettäessä ja odottaa rauhassa omaa vuoroaan ilman turhaa hötkyilyä.

Hoitotilanteissa ori seisoo paikoillaan käytävällä, karsinassa tai vaikka puomissa tallin edessä, ja antaa tehdä kaikki tarvittavat toimenpiteet ilman vastaväitteitä. Varustaminen sujuu mutkattomasti, eikä se yleensä keksi ylimääräistä ohjelmaa - korkeintaan se saattaa kerjätä hoitajaltaan rapsutuksia, sillä rapsuttelua ori rakastaa yli kaiken. Jos sitä joku alkaa vaatimattomasti kyhnyttää - sitä saa jatkaa maailman loppuun asti. Erityisesti mahanalus on sellainen paikka, josta rapsuttaessa ori nauttii täysin rinnoin.

Koulupainotteinen ori tormii varsin vakuuttavasti helpoilla ja hieman vaativimmillakin radoilla. Se on ratsastaessa herkkä, mutta ei säikky - ennemminkin sellainen, joka kuuntelee tarkasti ja yrittää parhaansa. Rosso liikkuu tasapainoisesti ja varmajalkaisesti, mutta odottaa ratsastajaltaan selkeitä apuja ja ohjeita. Se ei ole automaattiponi, mutta ei myöskään kyseenalaista jokaista pyyntöä, vaan tekee töitä mielellään ja motivoituneena. Välillä ori saattaa hieman ennakoida tehtäviä, jos jokin kuvio käy sille liian tutuksi, mutta tämä on yleensä helppo korjata pitämällä treenit monipuolisina. Parhaimmillaan Rosso on erittäin miellyttävä ratsastaa, ja tuo usein hymyn ratsastajan huulille treenin jälkeen.

Maastossa Rosso jatkaa samaa varmaa linjaa. Se on rauhallinen ja eteenpäinpyrkivä, mutta pysyy hyvin hallinnassa eikä säiky turhia. Uudetkin ympäristöt se ottaa vastaan kiinnostuneena, eikä pienet yllätykset sitä juuri hetkauta. Sitä ei myöskään häiritse jos mukana on muita, ja usein se toimiikin virkeämpien maastokavereiden hyvänä rauhoittajana. Sen kanssa pystyy huoletta keskittymään maisemiin, eikä tarvitse miettiä ottaako se jalat alleen (ei ota) jokaisen mutkan jälkeen.

Kisatilanteissa ori on tasainen suorittaja. Se ei kuumene liikaa, mutta ei myöskään jää veteläksi, vaan säilyttää hyvän asenteen radalle asti. Uudet paikat ja vilinä eivät sitä häiritse, ja se keskittyy tehtäväänsä rauhallisesti. Kisapaikoilla sen voi huoletta jättää rekkaan hengailemaan, sillä ori on vähään tyytyväinen.

Carnaross Krust on tarjolla jalostukseen. Ori periyttää jälkeläisilleen voikkogeeninsä lisäksi myös lunkia luonnettaan - tulevan varsan omistajalle jää päätettäväksi, onko ylirauhallisuus toivottu ominaisuus vai ei...

~ * ~

Kengityspäivä

Tänään oli vuorossa kengittäjän käynti, ja Rossokin oli asetettu jonon jatkoksi. Orin kengät olivat jo sen verta kuluneet, että syy vaihtoon oli ilmiselvä. Lisäksi ori oli hieman aristellut toista takajalkaansa, mutta eläinlääkäri ei löytänyt jalasta mitään vikaa - epäili sen johtuvan kaviosta. Syytä kengitykseen siis oli.

Kengityksen aikana ori seisoi käytävällä juuri niin rauhallisesti kuin siltä on totuttu näkemään, toinen takajalka rennosti lepuuttaen, alahuuli roikkuen. Tuttu kengittäjä vain naureskeli tilanteelle - muutaman hieman sekopäisemmän ponin jälkeen rauhan tyyssijan eli Rosson kengittäminen oli varmasti kuin lastenleikkiä. Rosso nosti jalat pyydettäessä nätisti, eikä vetänyt niitä pois edes silloin, kun kengittäjä hieman koputteli niitä. Välillä se käänsi päätään katsoen, mitä oikein tapahtuu, mutta lähinnä uteliaana. Pääasiassa se kuitenkin nuokkui, silmät puoliummessa.

Homma sujui nopeasti ja ilman säätöä. Syyllinen takajalan aristamiseenkin löytyi, sillä kavio oli päässyt menemään hieman huonoon kulmaan, joten uudet kengät varmasti nyt auttoivat asiaa. Rosso sai kengittäjältä ansaitut rapsutukset ja kiitokset. Tosin ori taisi odottaa, että kiireinen kengittäjä olisi jatkanut rapsuttelua muutaman minuutin pidempään!

Talvinen koulutreeni

Talvi oli saapunut Latvian rannikolle, vaikka elettiin vasta marraskuuta. Yllättävää kyllä, lunta oli satanut edellispäivänä, ja se oli myös jäänyt maahan pakkasten myötä. Tallin kenttä oli tänään hieman liukas, mutta ajattelin silti ottaa kevyen koulutreenin Rosson kanssa. Ulkona ratsastaminen maneesin sijasta taas tuntui itsestä hyvältä ajatukselta - pieneltä happihyppelyltä.

Jo alkuverryttelyssä ori tuntui hyvältä: eteenpäinpyrkivä, mutta rauhallinen. Tehtiin alkuun paljon siirtymisiä ravista käyntiin ja ravista laukkaan, ja Rosso vastasi apuihin tarkasti, vaikka pari kertaa se yrittikin hieman varastaa. Varsinaisessa treenissä keskityttiin kokoamisiin ja laukkatyöskentelyyn. Ori teki töitä motivoituneena, ja ajoittain tuntui kuin pelkkä ajatus riittäisi ohjaamaan sitä. Olin ehtinyt unohtaa, miten taitava poni tässä alla oli. Ja miten mukava sen kanssa oli treenata - ori kun oli hyvällä asenteella varustettu ja varsin järkevä muutoinkin.

Loppuverryttelyjen jälkeen päätin lähteä loppukäynneille maastoon. Ori käveli tyytyväisenä pitkin ohjin tallin pikkulenkin, ja oli mukava kun pystyi luottamaan alla olevaan poniin eikä tarvinnut miettiä, että säikähtääkö se jotakin rasahdusta ja ampaisee holtittomasti eteenpäin. Rosson kanssa meno on aina miellyttävää ja rauhallista.

Maastolenkki ja pieni ylläri

Lähdin tänään Rosson kanssa rennolle maastolenkille ilman sen suurempia tavoitteita. Ori oli alusta asti oma itsensä - tasainen ja mukava, askel rullasi eteenpäin ilman turhaa kiirettä. Metsäpoluilla se kulki varmasti, eikä reagoinut juuri mihinkään, vaikka välillä oksat rasahtelivat ja linnutkin lehahtelivat puskista useampaan otteeseen. Naapurin postilaatikkoa ori tuijotti ehkä sekunnin ajan - naapuri oli nimittäin vaihtanut postilaatikon uuteen, ja huomiovärinen laatikko näytti ehkä Rosson silmään hieman oudolta. Tästä päästiin kuitenkin muutaman sekunnin jälkeen yli, eikä ori kiinnittänyt sen jälkeen mitään huomiota laatikkoon.

Kaikki sujui leppoisasti, kunnes vastaan leijaili muovipussi. Tai ainakin Rosson mielestä se oli jotakin huomattavasti epäilyttävämpää. Ori pysähtyi, tuijotti ja otti yhden varovaisen sivuaskeleen, puhahti tyytymättömänä. Mikä ihmeen muovipussi kehtaa tulla keskeyttämään hyvin alkaneen maastoreissun?! Hetken neuvottelun jälkeen päästiin kuitenkin kunnialla ohi, ja heti sen jälkeen ori jatkoi matkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Loppumatka sujui taas täysin rennoin askelin. Tallille palasi tyytyväinen poni sekä rentoutunut ratsastaja! Ori ansaitsi lenkin jälkeen kunnon rapsuttelutuokion.

hevosen kuvat © VVK
kyseessä virtuaalihevonen - this is a sim-game horse