Stall Fernweh

Mstislav

virtuaalihevonen - a sim-game horse

Perustiedot

Nimi:	Mstislav "Mista"	Rekisterinumero:	VH18-003-0218
Rotu:	arabialainen täysiverinen (SRA)	Syntymäaika, ikä:	05.04.2018, 8v (02/2025)
Sukupuoli:	ori	Väri, säkäkorkeus:	rautias, 152 cm
Omistaja:	Faye (VRL-11299)	Kotitalli:	Stall Fernweh, Sveitsi
Painotus:	kouluratsastus	Koulutustaso:	ko: helppo B, re: 80 cm
Kasvattaja:	Salomon Arabians, Venäjä

* ikääntyy satunnaisesti

Meriitit

09.12.2018 Ratsuhevosten laatuarvostelu   First Champion (66,667 %)

VIR MVA Ch myönnetty 22.02.2019

20.03.2019 Hevoskantakirjatilaisuus KTK-II (20 + 18 + 19 + 20 = 77 p.)

Tästä kaikki alkoi...

Salomon Arabians on ollut jo pitkään sellainen arabikasvattaja, jonka kasvattamasta hevosesta olen saattanut vain haaveilla. Hevosten hinnat ovat olleet tähtitieteellisiä, eikä niitä tietenkään myydä muille kuin sujuvasti venäjää puhuville ostajaehdokkaille (mieluusti vielä äiti-Venäjän rajojen sisällä). Siispä, pitkään heitin haaveeni romukoppaan heidän kasvattinsa omistamisesta.

Kunnes koitti päivä, että Salomon Arabiansin kasvattamaa venäjänarabioria myytiinkin Saksassa. En voinut uskoa silmiäni kun yhtenä aamuna kahvikupposen ääressä selasin vähän toisella silmällä Facebookia ja äkkäsin ilmoituksen. Itseasiassa, meinasin vielä ensin scrollata täysin sen ohi. Kolmivuotias arabiori oli myynnissä "ajanpuutteen" vuoksi pohjois-Saksassa yksityishenkilöllä nimeltä Ruslan. Siinä meinasi aamukahvit lentää rinnuksille ja puhelimen näytölle kun silmäni löysivät orin hinnan: 50k. Se on kuulkaa vähän se tämän kaliiberin hevosesta.

Siinä kohtaa kun naputtelin pikaista viestiä myyjälle, olin jo varma, että ori oli myyty. Hieman jo lannistuneena lähdin päivän tallihommiin ja olin varma, etten ikinä edes saa vastausta tältä mystiseltä Ruslanilta. Mutta mitä vielä - puoli tuntia myöhemmin puhelimeni piippasi: "Tule katsomaan jos olet kiinnostunut. R." Suuni loksahti auki. Kerkesin jo tsekata nettipankista tilin saldon ja pistää lainahakemuksen vetämään, samalla kun varailin lentoa Hampuriin. Pikainen vastaus Ruslanin viestiin ja seuraavalla lennolla Hampuriin!

Luonnekuvaus

Mista on melko tyypillinen arabiori - se kuumuu raketin lailla, vähän steppailee, mutta on kuitenkin hallittavissa. Pitkällä kokemuksella erilaisista hevosista, sanoisin että tämä ori on kaliiberia 'kiva ori'. Siinä on vähän säpinää, mutta sopivalla kädellä. Tylsää päivää Mistan kanssa tuskin tulisi koskaan. Nuoresta pitäen se on ollut toisinaan kuin kävelevä katastrofi. Milloin se on karannut tarhasta (langan yli, ali, välistä - you name it), milloin se huvittaa itse itseään heittelemällä juomasankoaan tarhassa tai kiusaamalla aitojen välistä tarhakaveria. Voisi toki sanoa, että ori tylsistyy hetkessä jos sillä ei ole jotain aktiviteettia, mutta se on myös äärimmäisen tehokas keksimään itselleen aktiviteettia. Jos Mista olisi koira - se olisi bordercollie - elohiiri, joka ei pysy paikallaan sekuntiakaan. Älkää ymmärtäkö väärin - kaikessa raivostuttavuudessaan Mista on kiva ja hauska ori. Sen kanssa ei tarvitse pelätä saavansa kaviosta otsaan tai hampaasta kylkeen, vaikka se ori onkin. Käsittelijän hermoja tämä hevonen totisesti vaatii, mutta kun niitä löytyy - saa siitä aika kivan kaverin.

Ratsastaessa Mista on usein alkuun yhtä tulta ja tappuraa, se tykkää vähän koetella ratsastajaa, että oliko tämä ajan hermolla vai ei. Muutama loikka, vähän pukkia ja kevyttä pystyynnousua alkulämmittelyksi, ja jos ratsastaja on kaiken jälkeen vielä selässä niin sitten voidaan ottaa työmoodi käyttöön. Kuinka sitten pysyä selässä orin omaehtoisen rodeon ajan? Jalat kunnolla kylkiin, vähän satulankaaresta tarvittaessa kiinni ja napakka ote ohjista, jonka jälkeen vain nautitaan kyydistä kunnes se loppuu. Mistan kanssa alkulämmittelyyn kannattaa asennoitua kuin olisi menossa rodeohevosen kyytiin - 8 sekuntia (tai Mistan tapauksessa ehkä 8 minuuttia) ja voitto kotiin!

Kun yhteistyö orin kanssa sitten sujuu alkuhaasteiden kanssa parempi, kuoriutuu siitä yllättäen ihan pätevä työjuhta. Usein koulukisojen alkulämmittelyssä saa sääliviä tai huvittuneita (lähinnä sääliviä) katseita puoleensa kun ohjaa pierupukkeja vetävää elikkoa sivuummalle, mutta sitten kun se suorittaa radalla onnistuneesti ohjelmansa, muuttuu säälivä katse hyväksyvään nyökyttelyyn. Orilla on kivat askeleet, siltä saa esiin myös komeat lisäykset ja se osaa tarvittaessa koota itsensä hyvin. Se liikkuu pehmeästi ja sen selässä on mukava matkustaa tuomareidenkin edessä. Alkulämmittelyagendan vuoksi orista ei kuoriutunut mitään vaativien luokkien rusettihaita, vaan pysyttiin enemmän turvallisen helpoissa luokissa muiden ponipuksuttimien kanssa, mutta onneksi ainakin Mista näyttää hyvältä palkintojenjaossa!

Esteitä orille ei kannata näyttää. Aika ajoin se kuvittelee olevansa puissance-luokkien ruusukehai, ja siinä saa muuten ratsastajan takalisto kyytiä kun ori vetää 50 cm pystyn 150 cm ilmavaralla. Koita siinä nyt ennakoida ja olla huomaamattomasti mukana hypyissä! Irtohypytys on tämän herra hevosen kanssa huomattavasti kroppaa säästävämpää harrastelemista, sillä Mista kyllä järjestää shown pystyyn pyytämättäkin ja jaksaa painaa irtohypytysputkea päästä päähän tuntikaupalla.

Maastoilussa ori on vertaansa vailla. Se jaksaa vetää pitkiäkin maastoreissuja hengästymättä kun vauhti pysyy suht tasaisena (no siinä se homman juju piileekin...!). Oikeastaan kouluratojen sijasta orista olisi pitänyt tehdä matkaratsu - ehkä vanhojen päivien hupihommaa! Ehdottomasti parhaimmillaan ori on maastoillessa kun sillä on kaverina joku samanhenkinen ilopilleri, jolla on riittävästi menohaluja. Mihinkään mummomaastoiluun tästä herrasta ei ole - se kaipaa elämäänsä vauhtia ja vaarallisia tilanteita (halusi ratsastaja tai ei!). Oikeasti se on yllättävän varmajalkainen maastoilija eikä säiky turhia, ainakaan oikeasti. Jotain pientä kivaa se toki voi keksiä ratsastajansa pään menoksi ihan milloin vaan, mutta siihen ei tarvita maastoretkeä vaan se voi tapahtua vaikka suljettujen ovien takana maneesissa.

---

Sukutaulu

i. Miroslava   venäjänarabi tummanrautias, 156 cm (EVM)	ii. Moisey   rt SRA-o, 152 cm (EVM)	iii. Metrophanes prt SRA-o, 150 cm (EVM)
		iie. Nastasia vrtkm SRA-t, 149 cm (EVM)
	ie. Jekaterina   prt SRA-t, 150 cm (EVM)	iei. Karp rt SRA-o, 154 cm (EVM)
		iee. Isildora vrt SRA-t, 147 cm (EVM)
e. Milena   venäjänarabi rautias, 148 cm (EVM)	ei. Khariton R   prt SRA-o, 153 cm (EVM)	eii. Kasimir rt SRA-o, 156 cm (EVM)
		eie. Klavdiya R prt SRA-t, 150 cm (EVM)
	ee. Marina   rt SRA-t, 147 cm (EVM)	eei. Konstantinus mrn SRA-o, 148 cm (EVM)
		eee. Margaritka vrt SRA-t, 145 cm (EVM)

Mstislavin suku on huikean upea - tosin niin allekirjoittaneen mielestä kaikkien Salomon Arabiansin kasvattien sukutaulut ovat! Venäjän touhu on toisinaan vähän kyseenalaista, ja se kyllä näkyy myös hevosten sukutauluissa kun alkaa kertaamaan, mitä kaikkea kulisseissa on tapahtunut. Jos sen jättää huomiotta - saa toki ihan pätevän sukuluettelon, mutta se kaikki hauskuus, glamour ja mieleenpainuvat tarinat toki jäävät unholaan. Siispä lähdetään kertaamaan.

Isä Miroslava on venäjänarabiksikin iso, melko romuluinen ja kaikkea muuta kuin komea ulkonäöllisesti. Jos on orin varsakuvan nähnyt, voi vain pyöräyttää silmiään ja toki toivoa, että kyseessä oli vain ruma ankanpoikanen, joka tottakai komistui aikuisena. Höpönlöpön, ori lähinnä rumistui, jos tällaista termiä on edes olemassa. Miroslava on iso, pitkärunkoinen, isopäinen mulkosilmä - hevonen, jonka mittasuhteet on kuin esikoululaisen tikku-ukkopiirroksesta. Arabia tästä hevosesta saa hakea, mutta kyllä se kaikkien dna-testien mukaan arabi on. Toki, kun Venäjällä ollaan niin onko niihin testeihin luottamista.... Jottei nyt menisi ihan orin haukkumiseksi, niin onneksi ori korvasi ulkonäössään menetyt pisteet aivan pirun hienoilla askellajeilla. Jotenkin tuosta pitkäkoipisesta rumiluksesta tuli kerrassaan upea kouluhevonen. Ehkä se vaatinee vain todella hyvän ratsastajan, ja ainakin kuvissa vähän photoshoppia, ja jo näyttää paremmalta! Ne lukuiset ja lukuiset ruusukkeet ja pokaalit sekä tietysti omistajan tilille kerätyt ruplat lienevät se syy, miksi ori silti oli todella suosittu jalostusori. Luojalle kiitos, että ori periytty jälkikasvulleen enemmän liikkeitään kuin lookkejaan. Ja kun orin aika tässä maanpäällisessä maailmassa tuli päätökseensä kunnioitettavassa 23 vuoden iässä, ei sitä liiemmin sanottuna kukaan jäänyt kaipaamaan - tai ainakaan miettimään, että olisipa kiva kun se hevonen tuolta karsinan oven yli kurkkisi.

Isänemä Moisey oli tulinen tapaus. Tässä orissa on sitä jotain - itse V. Putinkin olisi orilla ratsastanut ihan vain saadakseen paidattoman kuvan itsestään punaisen pystyynnousevan orin selässä. Näyttelykentillä ei tämän orin kanssa tarvinnut mitään helistimiä tai muovipusseja raippojen perässä, se kyllä tarjosi askeleet ihan ilmaiseksi ja pyytämättä. Siinä sai muuten esittäjä pistää vähän töppöstä toisen eteen, että pysyi Moiseyn tahdissa. Ori keräsikin about kaikki palkinnot ja pytingit, mitä Venäjällä arabinäyttelyissä voi kerätä. Kyllä se kertaalleen lennätettiin Saudi-Arabiaan jonkun prinssin tiluksille esiintymään (koska mitäpä oligarkit eivät harrastuksinaan tekisi), mutta reissusta ei jäänyt käteen oikeastaan muuta kuin upeat kuvat, ja muutama "vahinkovarsa". Venäjällä Moisey keräsi mainetta ja mammonaa niinkin paljon, että sen astutuskalenteri oli täynnä pitkälle tulevaisuuteen. Omistajan suruksi, ori menehtyi tarhassa loikkiessaan vasta 15 vuoden iässä.

Isänisänisä Metrophanes oli Neuvostoliiton kultapoikia, upea punarautias sukkajalkainen ja äärimmäisen sopusuhtainen ori. Hyväkäytöksinen ori suorastaan palvoi omistajaansa (tarina ei kerro, miten voimallisia metodeja orin kouluttamiseen on aikanaan käytetty...). Vaikka useimmiten Neuvostoliiton aikana, arabit tuntuivat jäävän seinäruusuiksi tallin perukoille, tämä ori päätyi kouluratsun urallaan liki olympialaisiin (Neuvostoliiton omiin) asti. Ainoastaan äkillinen loukkaantuminen peruutti sen reissun - harmillisesti. Ties, mitä muutosta arabialainen olympialaisissa olisi tuonut hevosmaailmaan.

Isänisänemä Nastasia taasen oli näitä rikkaan miehen tyttölapsen päiväunihaaveita, jotka olivat kivoja sen pari viikkoa syntymäpäivälahjan avaamisen jälkeen, mutta unohtuivat sitten kun löytyi jotain muuta kivaa tyttären elämään. Nastasian kohdalla M. Mihalovitsin Adinya-tytär löysi elämäänsä pojat ja rock'n'rollin ja hevoset unohtuivat sen siliän tien. Mihalovits ei viitsinyt kallista lahjapakettiaan palauttaa, vaan palkkasi täysipäiväisen hevosaupairin hoitamaan tammaa. On jäänyt täysin epäselväksi, missä kohtaa Nastasian ja Metrophanesin tiet ovat kohdanneet niinkin pitkälle, että maailmaan on putkahtanut rautias orivarsa. Sitä eivät tarinat kerro vielä tänäkään päivänä. Kehtaan veikata, että tähän liittyy vahvasti ainakin pullollinen vodkaa ja muutaman illan ilonpitoa jossain Moskovan laitamilla.

Isänemä Jekaterina oli kuvankaunis, tulipunainen tamma. Siinä ei ollut täplääkään valkoista - tamma oli päästä vuohisiin asti todella typerryttävän punainen. Joku olisi voinut luulla sitä maalatuksi (tai nykypäivänä tekoälyn tuotokseksi), mutta vaikka Venäjällä on keinot kaikkeen, oli tamma syntynyt täysin luonnollista reittiä ja vieläpä haluttuna tilausvarsana. Tamman koulutus vietiin korkealle, ja kuri oli kovaa. Näillä tammasta kehkeytyi oikea parkettien partaveitsi - sillä kisattiin vaativia luokkia vastaavia koulukilpailuita Venäjällä ja muissa venäläistyylisissä maissa, ja tamma vietti kuljetuskopissa varmasti enemmän aikaa elämästään kuin laitumella. Jos pitäisi miettiä menestynyttä kouluarabia niin Jekaterina olisi ehdottomasti yksi niistä nimistä, jotka juolahtavat ensimmäisenä mieleen. Vanhoilla päivillään Jekaterina pääsi uudelleen kouluradoille (vaikka ehkä tässä kohtaa miettii, että eikö tamma olisi ansainnut jo eläkepäivänsä...?) kasvattajan lapsenlapsen ratsuna. Tamma toimi opetuskilpurina viime metreille asti, aina välissä varsan jos toisenkin kasvattaneena, sillä se lopetettiin vanhuuden vaivojen vuoksi 25-vuotiaana.

Isänisänisä Karp on sukutaulun oreista sieltä mielenkiintoisemmasta päästä. Ori oli armeijan hevosia uransa alkumetreillä. Se syntyi johonkin Pietarin liepeille, armeijakasarmin talliin ja vielä puhdasverisenä arabina. Syytä tähän ei tiedetä - armeija tuppasi tykkäämään enemmän monikäyttöisemmistä puoliverityyppisistä venäläishevosista eikä kevyistä täysiverisistä. Ori kuitenkin toimitti uransa ensimmäiset kymmenen vuotta ns. matkaratsastustehtävissä armeijan viestinviejänä ja postihevosena kahden kasarmin väliä. Matkaa oli parhaimmillaan satoja kilometrejä suuntaansa, vaikka kuka niitä Venäjällä niin tarkkaan mittaili. Kun pitkän ja elämää nähneen orin polvet alkoivat pettää, siirrettiin se yksityisomistukseen ja jalostuskäyttöön. Kovin montaa varsaa ori ei jälkeensä jättänyt, mutta kestävyydestään tunnetun Karpin varsat olivat silti haluttua tavaraa.

Isänisänemä Isildora meinasi kuolla jo ennen syntymäänsä, sillä tamman emä jouduttiin lopettamaan varsomisen yhteydessä ja varsa selvisi vain ihmeen kaupalla hengissä koettelemuksesta. Lainaemän avulla tammasta kasvoi kuitenkin ihan kiitettävä yksilö, ja pian ratsutuksen jälkeen se myytiin Pietariin, arabihevosia keräilevän kilparatsastajan talliin. Tammasta ei tullut ykköskilpuria, mutta kyllä se joitakin palkintoja itselleen niitti. Tähän saldoon tyytymätön omistaja kuitenkin möi tamman jalostuskäyttöön jo kymmenvuotiaana, ja sen jälkeen tamma toimittikin siitoshevosen virkaa vanhan Viipurin alueella. Tammalla on ennätyksellinen määrä varsoja - 13 kappaletta, joista puhdasverisiä arabeja 11. Kerran se teki liian läheistä tuttavuutta naapurin työhevosen kanssa, ja tästä syntynyt risteytys myytiin Suomeen itärajan ratsastuskouluponiksi. Toinen kerta on jäänyt arvoitukseksi, sillä jälkeläisen sukutietoja isän osalta ei pystytä syystä tai toisesta selvittämään.

Emä Milena oli yksi aikamme isoista tragedioista. Kuvankaunis, rautias arabitamma oli rakenteeltaan puhdasta ykkösluokkaa: siro, mutta hyvän ja vahvan luuston omaava, sopusuhtainen tamma, jolla oli erinomainen rotu- ja sukupuolileima. Tällä kombolla tamma menestyikin näyttelyissä ympäri maailman, jonne Salomon Arabiansin tallityöntekijät sitä lennättivät yksityisjeteillä. Milena kilpaili siinä sivussa vähän mitä sattui, ja tuntui pärjäävän kaikessa: matkaratsastuksessa, koulukisoissa, leikkimielisissä laukkakisoissa. Sille oli varsavarauksia vuosiksi eteenpäin, ja kaksi varsaa se ehtikin tehdä ennen ennakoimatonta kuolemaansa. Tamma vain eräänä aamuna löytyi kuolleena tarhasta. Tamman kuolema oli iso menetys siittolalle - jo lunastetut varsojen varausmaksut piti palauttaa, eikä niitä tietenkään ollut enää olemassa. Tamman tarkkaa kuolinsyytä ei koskaan saatu selville.

Emänisä Khariton R taasen pääsi elämään jälkikasvuunsa nähden pitkän ja melko tyytyväisen elämän. Punarautias ori oli sirorakenteinen, mutta melko pitkäjalkainen, ja tämän vuoksi se jo nuorella iällä koulittiin matkaratsastuskilpailuihin, joissa se ratsastajansa kanssa kisasi pitkiäkin, satojen kilometrien matkoja. Maasto Venäjällä oli kuitenkin liian haastavaa sille, eikä se pärjännyt riittävän hyvin, joten ori uudelleenkoulutettiin kouluradoille, joissa se menestyi kiitettävästi. Siitä tuli haluttu siitosori sekä menestyksensä että rakenteensa vuoksi, ja Salomon Arabians sai jollakin ihmeen kaupalla lunastettua orin itselleen jalostuskäyttöön sen loppuvuosiksi. Orilla onkin varsin kiitettävä määrä jälkeläisiä: peräti 150! Ori lopetettiin vanhuuden vaivojen vuoksi 25-vuotiaana.

Emänisänisä Kasimir oli arabiksi jättiläinen, melkein 160 senttinen rautias ori oli ilmestys. Oria ei ollut valkoisella maalisudilla suotu, sillä siitä ei löytynyt ainuttakaan valkoista merkkiä, vaikka sen jälkikasvulla yleensä oli päämerkkiä ja sukkaa jos jonkinmoista. Kasimiria ei myöskään suotu ratsun lahjoilla, ori toimi hetken aikaa nuoremmalla iällä valjakkohevosena, mutta ei oikein suoriutunut siinäkään. Se siirrettiin jalostuskäyttöön, ja luultavasti väärennetyin kisatuloksin oli melko suosittukin asemassaan.

Emänisänemä Klavdiya R oli alunperin nimeltään Zahra bin Asmad, ja aivan kaikkea muuta kuin venäläistä linjaa, mutta niin vaan tammasta tehtiin venäjänarabi kun tarpeeksi sitä haluttiin. Neuvostoliiton aikoina kaikki oli mahdollista - myös hevosten sukutaulujen modifiointi sopivammaksi! Klavdiyan aikaan Moskovan lähistöllä oli iso hevossiittola, jonka omistaja halusi haalia itselleen kaikkia mahdollisia neuvostoliittolaisia hevosrotuja. Ei tainnut siis olla niin tärkeää, oliko hevonen alunperin Neuvostoliiton jäsenmaasta vai ei - jos se haluttiin, siitä leivottiin sellainen. Klavdiya R on siis mielenkiintoinen nimi sukutaulussa, mutta käytännössä mihinkään sen tiedoissa ei voi luottaa - liekö voi luottaa edes sen paikkaansapitävyyteen orin Khariton R isänä.

Emänemä Marina jatkaa Mstislavin suvun raudikko-linjaa, sillä tamma peri emältään rautiaan geenit ja jatkaa niitä jälkikasvulleen. Jos hevosta voisi kutsua kuninkaalliseksi (tai kuningattarelliseksi?) niin tämä hevonen täyttäisi kaikki kriteerit. Marina on haastava ja liki ärsyttävä nirppanokka, jolla todella on oman arvon tunto tallella. Sillä oli melkoisia aivoituksia, jos kirjallisiin lähteisiin on uskominen. Tammalle piti muunmuassa lämmittää juomavesi aina tietyn lämpöiseksi, jotta se ylipäätään joi mitään. Ja trust me, kaikkea kokeiltiin, mutta kertakaikkiaan tamma mieluummin kuoli janoon kuin joi vääränlämpöistä vettä. Jostain kumman syystä, tamma vaihtoi omistajaa noin vuoden välein ja suullinen perimätieto kertoo, että omistajat saivat joko totaalisen hermoraunion tai täydellisen vararikon tamman omistajuuden seurauksena!

Emänemänisä Konstantinus poikkeaa sukutaulun hyvin punertavansävyisestä värikartasta olemalla mustanruunikko - oikeassa valossa käytännössä musta, ja komea kuin mikä! Sukkajalkainen musta arabiori - jokaisen pikkutytön unelma. Ja niin tämä ori olikin - rikas neuvostoliittolainen poliitikko osti orin kymmenvuotiaalle tyttärelle lahjaksi, kun tämä oli nähnyt orin kuvan jossakin paikallisessa sanomalehdessä. Eikä orin rahallinen vaihtohinta mitenkään edullinen ollut - liki puoli miljoonaa euroa nykyrahaan muutettuna! Orista ei oikeastaan koskaan tullut mitään muuta kuin pihakoriste ja puutarhatonttu - poliitikon tytär pelkäsi kuollakseen hevosia ja katselikin niitä mieluummin paperilla kuin livenä, joten ori unohtui tarhan perukoille. Radek-siittola adoptoi orin käyttöönsä, ja sai sille muutaman jälkeläisen aikaiseksi, vielä ennenkuin ori lopetettiin jalkavaivojen vuoksi.

Emänemänemä Margaritka oli pieni, kauniin värinen arabitamma ja ihan aidosta venäläisestä verilinjasta. Tamma eli pitkään - liki 25-vuotiaaksi, ja sen suku voidaan todella vahvistaa 100% venäläiseksi ja aidoksi. Nämä kun eivät tunnu olevan ihan mitään pikkujuttuja Neuvostoliiton mailla. Tamma kilpaili kouluratsastuksen helpoissa luokissa nuorella iällä, kunnes muutaman paremmin pärjätyn vuoden päätteeksi siirrettiin jalostuskäyttöön. Yllättävää kyllä, tammaa käytettiin enemmän erilaisten risteytysten "tekoon" kuin puhtaan verilinjansa jatkamiseen, mutta onneksi tamma sai muutaman puhtaan arabivarsankin ja näin ollen jatkoi erinomaista sukuaan.

---

Kilpailut ja näyttelyt

KRJ - 49 sijoitusta, joista 11 voittoja

24.11.2018 KRJ - helppo C - 05/31 09.12.2018 KRJ - helppo C - 04/32 10.12.2018 KRJ - helppo C - 01/34 19.12.2018 KRJ - helppo B - 05/40 21.02.2019 KRJ - helppo B- 01/19 21.03.2019 KRJ - helppo B - 03/40 23.03.2019 KRJ - helppo B - 06/40 29.03.2019 KRJ - helppo B - 05/40 01.04.2019 KRJ - helppo C - 05/40 01.04.2019 KRJ - helppo B - 01/40 01.03.2025 KRJ - helppo C - 02/50 05.03.2025 KRJ - helppo C - 04/50 12.03.2025 KRJ - helppo C- 03/50

01.04.2019 KRJ - helppo B - 05/40 04.04.2019 KRJ - helppo B - 01/40 06.04.2019 KRJ - helppo C - 06/40 07.04.2019 KRJ - helppo C - 05/40 07.04.2019 KRJ - helppo B - 05/40 11.04.2019 KRJ - helppo B - 03/30 13.04.2019 KRJ - helppo B - 04/40 16.04.2019 KRJ - helppo B - 04/30 18.04.2019 KRJ - helppo B - 03/30 18.04.2019 KRJ - helppo B - 04/30 10.03.2025 KRJ - helppo B - 02/50 12.03.2025 KRJ - helppo B - 05/50

18.04.2019 KRJ - helppo B - 01/40 19.04.2019 KRJ - helppo C - 05/40 22.04.2019 KRJ - helppo B - 02/40 22.04.2019 KRJ - helppo B - 02/40 26.04.2019 KRJ - helppo B - 06/40 28.04.2019 KRJ - helppo B - 04/40 02.05.2019 KRJ - helppo A - 05/30 03.05.2019 KRJ - helppo A - 02/30 11.05.2019 KRJ - helppo A - 02/30 13.05.2019 KRJ - helppo A - 05/30 12.03.2025 KRJ - helppo B - 05/50 15.03.2025 KRJ - helppo B - 01/50

13.05.2019 KRJ - helppo A - 01/30 17.05.2019 KRJ - helppo A - 01/30 18.05.2019 KRJ - helppo A - 01/30 19.05.2019 KRJ - helppo A - 03/30 21.05.2019 KRJ - helppo A - 01/30 01.03.2025 KRJ - helppo B - 05/50 03.03.2025 KRJ - helppo B - 02/50 04.03.2025 KRJ - helppo B - 07/50 06.03.2025 KRJ - helppo B - 07/50 08.03.2025 KRJ - helppo B - 03/50 15.03.2025 KRJ - helppo B - 01/50 19.03.2025 KRJ - helppo B - 02/50

Näyttelyt

09.11.2018 NJ - irtoSERT (tuom. Jannica) 30.11.2018 NJ - irtoSERT (tuom. Lissu T.) 01.12.2018 NJ - BIS1, MVA-sert (tuom. Jannica) 27.12.2018 NJ - BIS1, MVA-sert (tuom. Vibaja)

08.11.2018 VSN - RCH, 10 p. (tuom. Milja H.) 23.02.2025 VSN - SW3, 40 p. (tuom. Sirpa)

---

Jälkeläiset

Mstislav on tarjolla jalostukseen. Ori periyttää jälkeläisilleen hyvin pehmeät ja sulavat liikkeensä sekä kauniin päänsä. Usein sen jälkeläiset ovat myös helppoja käsitellä selästä käsin mutta haastavia maasta käsin.

s. 01.10.2018    -    tamma    Nastasya FE    (e. Nadezhda)    (om. Stall Fernweh)

s. 02.02.2019 †    -    tamma    Cadogan Matryoshka    (e. Ffordd Morfydd)    (om. Kurjenpesä)    VIR MVA Ch, KTK-I, KRJ-II

---

Kuulumisia

Hevosenostoreissulla Hampurissa
Saavuin Hampuriin ostohousut jalassa sinä maanantaisena iltana, ja vaikka olisin ollut valmis menemään Ruslanin luo heti - olin kuitenkin sopinut visiitin seuraavalle aamulle ja kirjautunut halpaan hostelliin. Ikään kuin nyt kannattaisi säästää kun oli menossa ostamaan viidenkymmenen tonnin hevosta... Ja nimenomaan ostamaan, minähän en lähtisi täältä ilman tätä hevosta! Niin vakuuttunut olin pelkästään netti-ilmoituksen perusteella! Salomon Arabiansin maine oli jo vuosia sitten kiirinyt korviini.

Huonosti nukutun ja reilusti lakanoissa pyörityn yön jälkeen, olin valmis aamupalalle jo 6:30. Hostellin aamupala oli surkea, mitä nyt voi olettaa kun on valmis maksamaan yöstä muutaman kympin. Siispä, kurvasin vuokra-autollani paikallisen huoltsikan pihaan ja nappasin matkaani edellisillan voileivän ja kupin mustaa kahvia (tällä mielentilalla ei nyt espressoista ollut apua). Hampurin lentokentältä oli puolen tunnin ajomatka Ruslanin tallille, joten löin osoitteen navigaattoriin ja lähdin köröttelemään. Ainakin sää oli puolellani - aurinko paistoi jo aamulla pilvettömältä taivaalta.

Saavuttuani tallin pihaan, jouduin tarkistamaan kertaalleen, olinko oikeassa paikassa, joskin se oli turhaa sillä minua kohti käveli kättään heiluttava ja leveästi hymyilevä mies. Vahvalla venäläisaksentilla mies tervehti minut kädestä pitäen ja ohjasi heti tuttavallisesti kohti tallia. Selitettäköön hämmennykseni; jo parkkipaikka oli varmasti oman koko tallialueeni kokoinen. Kyseessä oli AIVAN VALTAVA kompleksi. Parkkipaikan molemmin puolin reunusti kymmeniä ja taas kymmeniä, täydellisen valkolankkuisia hevostarhoja, täynnä upean näköisiä hevosia. Tallirakennus häämötti satojen metrien päässä edessämme ja näytti vielä suuremmalta. Tallin oven lähellä parkissa oli Ferraria ja Lamborghinia, ja luultavasti vielä kalliimpia merkkejä, joita en edes kyennyt tunnistamaan. Nielaisin ja mietin, että minua oli kusetettu pahasti ja olin aamu-unisena tihrustaessani jättänyt huomaamatta pari nollaa myyntisumman perässä.

"Tässä olisi Mstislav - me olemme kutsuneet häntä Mistaksi", Ruslan selitti ohjatessaan minut kristallikruunuin valaistun, täydellisen puhtaan tallin perällä olevan karsinan luo. Karsinan puolioven (joka muuten sekin oli täydellisessä maalissa, ei kauraa tai kuolaa tai mitään muutakaan missään!) yli minua kurkki ilmeikäs, piirtopäinen arabiori. Ori oli nuori, vasta kolmivuotias, ja ilmeisesti melko raaka, mitä Ruslanin puheista ymmärsin.

"Anteeksi, minun on pakko varmistaa se hinta uudelleen, ymmärsin varmasti väärin", takeltelin katse kohti lattiaa. Ruslan oli kerennyt jo kertoa olevansa ison öljy- ja maakaasuyhtiön pääjohtaja ja hieman "harrastelevansa" hevosia vapaa-ajallaan, jota ilmeisesti ei puheista päätellen juuri ollut. Hän oli juuri lopettanut kertomuksen tallinsa historiasta ja päättänyt sen luvuilla: satakunta hevosta, joista parikymmentä pelkästään Salomon Arabiansin kasvatteja. Sukulinjat kuulemma toistuvat jo liikaa, kuului selitys hevosen myynnille. Olihan niitä hevosia minullakin talli täynnä, mutta ei tämän kokoluokan tallia... Karsinoita oli tyhjänä Ruslanin puheiden mukaan vielä parisen sataa, mutta en kehdannut jatkaa ja kysyä, millä hän ajatteli ne täyttävän.

"Orin myyntihinta on 50 000", Ruslan hymyili.

"Euroissa?"

"Kyllä."

En voinut kuin pyöritellä päätäni, naurahtaa ja todeta, että minä otan tämän hevosen. Ruslan repesi nauruun ja kertoi, että olen ensimmäinen hänen tapaamansa hevosihminen, joka ostaa hevosen kokeilematta sitä. En viitsinyt kertoa, montako kertaa olin vastaavan tempun tehnyt, mutta ensimmäinen kerta tämä ei ollut... Kirjoitin oligarkille shekin, jolla ei luultavasti olisi mitään merkitystä miljardöörin rahavaroissa, ja aloin soittelemaan hevoselle kyytiä kotiin. Sovin yksityiskohdat Ruslanin kanssa ja lähtiessäni taputin hevosta vielä kaulalle. Ainakin se näytti ihan hemmetin hyvältä!

---

Kuvagalleria

kuvat © Alexia Khruscheva